Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Robert sanoi, että te kirjoitatte runoja. Hän uskoo, että teistä kerran voi tulla suuri runoilija, yhtä suuri suomalainen kuin Franzén on ruotsalainen. Teidän pitää kerran lukea minulle runojanne, lupaatteko? Enhän minä... Robertista tulee tiedemies, professori ... mitä te nauratte, herra Hagman. Anteroa nauratti, mutta ei hän oikein itsekään tiennyt miksi. Hänen oli vain sanomattoman hyvä olla.
Lakkaamatta ajatteli hän Anteroa ja joku näkymätön voima saattoi hänen vihriöiden kukkuloiden ympäröimälle vuoren seljänteelle, jonne kaivoskin ulottui. Koska sillä välin oli sopimatonta, että pfalzilainen sairaana näyttäytyi, niin hän meni Anteron isäntäväen luo, joiden talosta saattoi nähdä kaivoksen.
Helander löi Anteroa olalle. Ja minä sanon, että minä en siihen kysy sinulta lupaa. Ja nyt sinä panet kauluksen pian kaulaasi ja tulet alas. Jaa, niin... Sinähän olet jo hajamielinen kuin mikä vanha rovasti, vaikka et ole vielä kuin virkaatekevä kappalainen. No, ja kuinka te siellä Kontolassa? kysyi Antero. Siinähän menee, sanoi Lauri. Poika saarnaa, ukko hoitaa kansliaa.
Rehellinen Nadler, jonka sydän, kuten tiedämme, hehkui uskollista rakkautta Anteroa kohtaan, ei voinut myöskään lohduttaa, ja kuinka hän olisi sitä voinutkaan, joka itse oli lohdutuksen tarpeessa? Vihdoin kajahti vanhan Refin huulilta: "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! Amen!"
Mutta nyt puhutaan meidän omassa keskuudessamme sanoja, jotka viittaavat sinne päin, että minä olisinkin ehkä ollut väärässä. Tässä on lausuttu helvetistä tullut sana: kavallus! Mitä pitää minun siitä sanoa? Mitä?» »Vastatkaa itse puolestanne», sanoi Elias, »te jotka aloitte.» Simo osotti Anteroa. »Tuohan se pani arpaa nappuloilla, miten kauan vielä kestää, ennenkuin venäläiset omistavat Suomen.»
Heitä vastaan astui sotamies ulos kellarista. »Kellari on hyvä», sanoi hän, »mutta vartioikaa hyvästi Anteroa. Minä sidoin hänet, sillä ei siihen mieheen ole luottamista. Ei hän vielä ole niin hullu, että voisimme olla huoletta hänestä ja hänen hulluudestaan.» »Rouva Elina on koko ajan peljännyt häntä», sanoi Maija Liisa.
Mutta paitsi rakkaita sukulaisiamme, jatkoi rovasti, kun professorin ja hänen rouvansa malja oli juotu on meillä täällä tänään ilo nähdä ensi kertaa kattomme alla kaksi nuorta miestä Naimi, joka istui Anteroa vastapäätä, nyökäytti hänelle päätään ja iski veitikkamaisesti silmää kaksi nuorta miestä, jotka tähän saakka ovat ainoastaan nimeltään olleet meille tunnetut.
Anteroa se yhä enemmän tympäisi, ja kun Karoliina Handolinin kylpemään mentyä ikäänkuin puolustellen virkkoi: Kuka tietää, ehkä hän ei ole käynytkään siellä siinä tarkoituksessa kuin luulimme, niin hän virkkoi kylmästi: Mutta itsehän sinä kerroit, että hän uhkaili lähtiessään. Mutta kenties hän on muuttanut mielensä. No, sittenhän on kaikki hyvin.
Eivät he näe vesien yli.» Sotamies kääntyi ja katsoen Anteroa kysyi: »Pitkäkö matka on sieltä tänne? Ja jos he näkevät tänne asti, löytävätkö he sitten täältä kavaltajan?» Antero supisi itsekseen, niinkuin ei olisi kuullutkaan mitään: »Ihan musta, ihan musta. En minä se ollut, vaan Sippola.» »Sippolako?» sanoi sotamies.
»Mitäs kangasta tuo mies kantaa?» sanoi Vappu. »Onhan se sarkapakka.» Hän viittasi Anteroa, joka hiljakseen astuskeli ihmisjoukossa, sarkapakka kainalossa. Vappu ei häntä tuntenut, mutta Iikka ei ollut uskoa silmiään. Viimein toki täytyi hänen tunnustaa mielessään todeksi, minkä selvin silmin näki.
Päivän Sana
Muut Etsivät