Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Mutta kauppias ihmetteli Anteroa siitä päivästä vielä enemmän; sillä miten tiesi Antero Wapon asiaa? Antero näytti rouvalle Karlgrenin kauppahuoneen salaisen kirjan, jonka hän itse piti, ja josta sivumennen sopii sanoa, ettei kauppias itse paljon mitään siitä ymmärtänyt, vaikkei se juuri niin kaksinen ollut. Se salainen kirja.
Hän oli, jos mitäkin tapahtuisi, vaaratta, mutta voitto oli kumminkin hänen; mitään parempaa esitystä ei olisi kukaan voinut hänelle tehdä. "Jos ei niin?" kysyi kauppias ja katseli pitkään Anteroa. "Niin ei siitä vahinkoa, vaikka laiva menisi vakuuttamattakin haaksirikkoon". "Aivan niin minäkin ajattelen" lausui tyytyväisenä kauppias.
Isäntä, joka yksin istui pöydän edessä olevalla penkillä, oli korkeine otsineen ja totisine ilmeineen niin arvokas ja itsetietoinen, että Anteroa ihmetytti, kuinka hän oli voinut hänelle tyrkyttää Kalevalaa ja Väinämöistä ja odottaa, että hän heti sen hyväksyisi, niinkuin nuoret ylioppilastoverit, jotka heti olivat innostuneet hänen uudesta aatteestaan ja sille hyvää huutaneet.
Ikäänkuin meillä ei nyt olisi muuta ajattelemista kuin tappaa toisiamme!» Turha vaiva hänen puheensa. »Kyllä minä opetan sinut huomaamaan, mikä on sinun, mikä minun!» huusi Pekka. »Miekka ei ole paremmin teidän kuin minunkaan!» tiuskui Antero vastaan ja hyökkäsi maltittomasti päälle. Pekka horjahti, vaan ei kaatunut. Lujasti otti hän Anteroa kiinni niskasta ja vasemmasta olkapäästä.
"Työ on siunaus, jonka Jumala meille matkamiehille on antanut", sanoi, syviin ajatuksiin vaipuneena, Ruppert hiljaa itseksensä, ollaksensa häiritsemättä rauhallisesti hengittävätä, vaan yhä nukkuvata Anteroa, jonka vuoteen viereen oli ottanut paikkansa. "Mikä rauhallisuus on sielussa, kuin tietää tehneensä velvollisuutensa, ja kuinka makea sitten onkaan rauha!
Erotessansa teki ystävä, mitä ei ollut koskaan ennen tehnyt: hän suuteli Anteroa, joka tästä rakkauden osoituksesta liikutettuna ei voinut olla huomaamatta jotain kauhun tunnetta; kumminkin rohkaisi hän mieltänsä, heitti sydämmellisen jäähyväisen ystävällensä ja meni rauhalliseen majaansa.
He tulivat kaikki ojennetuin käsin Anteroa vastaan, mutta vaikuttivat hänestä oudoilta ja vierailta eivätkä ikäänkuin kestäneet sitä kirkasta valoa, joka heijasti sisään taivaalta ja hangilta. He olivat yht'äkkiä hänelle kuin jotain toista rotua, ihmisiä, joiden kanssa hänellä ei näyttänyt olevan mitään yhteistä.
Kapteeni lähti, kääsien takana istui kyytipoika ja Heikki, joka Anteroa jäähyväiseksi silmäili. Kapteeni ajoi kiivaasti. Heikki muisti, kääsien takana kun istui, hyvin sitä päivää, jona hän viimeiseksi kapteenia seurasi. Hänen ei nyt tehnyt mieli puhua mitään ajosta, eikä kyytipojankaan, joka nähtävästi tunsi entuudesta kapteenin.
Selitetään, sanotaan ... mennään nyt heti paikalla! Hän oli saavuttanut Robertin, ja Lauri oli saavuttanut heidät. Jätetään se asia Helanderille. Hän kyllä siitä huolen pitää, sanoi Robert välinpitämättömästi, melkein pilkallisesti, mikä vähän kylmäsi Anteroa, niin ettei hän voinut olla sanomatta: Ei kai ole totta, että heille olisi myyty pappilasta viinaa? Miksei olisi!
Heränneissä on se suuri vika, että ne hautovat vain niitä omia haavojaan, joita itse itseensä iskevät, saadakseen niitä sitten hoitaa.» Anteroa se vähän säpsähdytti, olihan hän sitä samaa itsekin usein ajatellut. Hän ei ehkä tuntenut meitä oikein, sanoi hän kuitenkin. Niin, ei kai. Mutta saattoi hän silti olla jossain suhteessa oikeassa, hyvinkin oikeassa, lisäsi hän hetken kuluttua.
Päivän Sana
Muut Etsivät