Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
RAFAEL. Niitä on ihmisiä, jotka ilman teitä jo aikaa päiviä olisivat päässeet joko taivaasen taikka hornan tuuttiin. CLETO. Se on minun kerskaukseni, minun ansioni. RAFAEL. Ansio, joka tuottaa minulle sen onnen, että saan anopin kanssa tapella. CLETO. Minä en ymmärrä teitä. RAFAEL. Ette siis suinkaan tiedä, mitä otus anoppi on. CLETO. Ah, ei minulla ole ollut anoppia, eikä vaimoa.
Ja kuten profeetta hän voimalla todisti: »Minä en kehu, vaan ainoastaan ilmoitan ja todistan, sillä oma kehu on laulava sittiäinen, joka päänsä seinään paiskaa ja jonka satakielilaulu nurinymmärretään oman olevaisuutensa tähden. Ja siksi minä en kehuja puhuen sitti-pöröllä aja, vaan ainoastaan ansioni ilmoittaen todistan, että minä viisauden voimallisesti kynin.»
Tämä oli taas jotakin käsittämätöntä ruhtinaasta. Mutta ujostelematon maanmies jatkoi: "Minä, ja'an ansioni ijällisten vanhempaini kanssa, jotka eivät enää jaksa tehdä työtä, ja lasteni kanssa, jotka ovat kovin nuoria vielä ansaitaksensa mitään; edellisille olen kiitollisuuden velassa siitä rakkaudesta, jota ovat osoittaneet minua kohtaan lapsuudessa, jälkimmäisistä toivon etteivät minua jätä kerran, kun joudun vanhaksi ja kykenemättömäksi."
Minun kauneuteni, ihoni hienous ja käytökseni somuus oli etuoikeuksia, joita voin nauttia vaan sillä ehdolla, että heiltä nämät edut olivat riistetyt. Ja mitä minun puhtauteeni tulee, niin ei sekään ollut minun ansioni. Huomasinhan verstaassa enemmän kuin yhden kerran, etten ajan pitkään huolinut noudattaa tuskin niinkään suurta siisteyttä kuin he.
»Paljon hän on tietysti rikkonut», myönsi Latun emäntä ja vyöliinaansa pyyhittyään kyyneleet silmistään jatkoi: »äärettömästi tietysti joka päivä, joka hetki, vaan onko hän rikkonut suuremmassa määrässä kuin muut, kun Jumala häntä niin rankaisee. Kyllähän sitten minultakin Jumala olisi saattanut kaikki viedä, mieheni, poikani, tyttäreni, taloni, tavarani, jos hän ansioni mukaan olisi tehnyt.
Mikä minulle tuossa kuuluisassa urostyössäni erittäinkin tuotti mielen-ylennystä, oli se, ett'ei lähimmäisistäni ollut kukaan menettänyt henkeään, ei edes verenpisaraakaan. Se tosin ei ollut minun ansioni. Mutta tuon sotapäällikköjen ansion laita niin suurissa kuin pienissäkin kahakoissa näyttää minusta yleensäkin olevan vähän niin ja näin.
"Ei paroni, minun ansioni on mitätön. Se on kerran niin, ettei minulle onnistu muu kuin mitä te, paroni, minulta tahdotte. Luulisin, jos käskisitte minun noutamaan sydänyöllä teille taiwaalta kuun, minulle sekin onnistuisi." Paroni ojentui suoremmaksi ja wetäsi tyytywäisyydellä pitkän sawun sikaristaan. "Arwaatteko mistä se tulee?" kysyi paroni hymyillen.
Ja Latun emäntää kauhistutti ajatus. »Herra Jumala, elä rankaise minua vihasi jälkeen ja ansioni mukaan!» Mutta syytönhän Liisa olisi vielä? Millä hän olisi ansainnut sen rangaistuksen kuin Tolpan Anna? »Minä etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen», lausui hän ääneen. Mutta millä hän olisi rikkonut Jumalan mielen enemmän kuin muutkaan. Niin no, millä Kreetakaan?
Kyllä varmaan, ja vielä semmoista, joka on voimakasta ja puhdasta nuorelle miehelle, joka on niin arvossa pidetty tässä kaupungissa, kuin te, sekä nuorten että vanhain, ylhäisten ja alhaisten kesken! Jos minä siten menettäisinkin ansioni sekä laitoksessa että koululla ... sillä aamuhetki tuottaa kultaa vanhalle ämmälle, joka hoitaa tointaan!..."
KAARLO. Voipi niin olla, mutta minulla ei ole varaa ostaa hänelle uutta, sillä koko ansioni menee talouteen. OORTTA. Lorua ystäväiseni, lorua. Niinkauan kuin minä elän, ei hänen tarvitse olla... KAARLO. ... Ilman sinisiä silkkihameita, ei herran nimessä, ostakaa hänelle vaikka koko tusina, jos tahdotte. RIIKKA. Hiljaa, tuossa hän tulee jo. KAARLO. Mitähän kaikkea te vielä illaksi puuhaattekaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät