United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä en tiedä miten se tulee," sanoi Annette Doralle, joka tuli heti nähtyään kamreerin rouvan vaunujen pois pyörivän, "minä en ymmärrä, Dora, mutta mamman matkustaminen ilahuttaa minua; minä tunnen itseni köykäiseksi kuin leivonen ja luulen leijailevani laulussa ja ilossa. Oi, Dora, minä en tiedä miten se tulee." "Sinä olet koko ajan ollut niin iloinen." "Ei, ei!
"Mutta sinä nyt tiedät pääoman," sanoi Annette; "kaikki käy hyvin, sillä raamattu sanoo: Herran siunaus rakentaa puoli huonetta." "Niinpä, niin!... Ahaa, näetkös, tuolla hän istuu mamman luona ikkunan vieressä, nyt saat hänen nähdä."
Ei, Hjalmar, sinä muuttunut olet." "Ei, minä olen kaltaiseni; mutta, Annette, minä rakastan sinua niin suuresti, ettei..." "Näetkös, se on osavasti numero kaksitoista, joka kuvaa veräjätä." "
He voisivat nyt, jos tahtoisivat, luopua siitä ja se voisi kuitenkin kukoistaa Annette P n hoidossa; alussa he jo ottivat hänet apuopettajaksi ja hänestä on nyt tullut harvinaisen taitava ja luonteensa puolesta kunnioitettava opettaja.
"Herra, et sinä saa sanoa herra," huomautti äiti. "Suokaa anteeksi, mamma, suo anteeksi Svaning, minä olen niin tottumaton." "Kyllä siihen mukautaan ajalla," sanoi rouva. "Jumalani, miten tytöt ottavat kaikki kiivaasti!" "Minä toivon että hän rauhoittuu," lisäsi asessori. Annette palattuaan pieneen kamariinsa, jossa yölamppu paloi, lankesi polvillensa ja alkoi katkerasti itkeä.
Vast'ikään hän on ostanut itselleen huvilan peninkulman päässä kaupungista. Hän sanoo sitä vanhuutensa lohdutukseksi, ja nimekseen se saa: «Ukon ruusu». Eikö se kuulu hauskalta? Annette P. on onneton tuiman kälynsä luona; hän ei valita, mutta katse, iho, koko hänen olemuksensa ilmaisevat elämään kyllästymistä. Meidän pitää vetää hänet luoksemme ja koettaa saada hänet onnellisemmaksi.
"Kuitenkin teit sinä mitä voit, ja äitisi erosi iloisena ja tyytyväisenä sinusta ja meistä. Hän on siveä ihminen, äiti raukkasi." Annette ei vastannut, vaan huokasi raskaasti, sillä juuri se, että äiti täydellisesti uhraavalla rakkaudella tyytyi kaikkeen, rasitti häntä enimmin. Siinä juuri oli lyijypaino.
Hän on ruskeaverinen ja siis erinäköinen teidän ihanasta tyttärestänne; mutta hän kilvoittelee hänen kanssansa." "Oi, hän ei ole tietysti mikään ... mutta Annette on hyvä, niin hyvä; hänellä on sydän..." "Jonka hän on sivistänyt äitinsä mukaan." "Voi, meillä kaikilla on vikoja, ei kukaan ole täydellinen."
"Minä olen todellakin sinun ilkeän luontosi esineenä," naurahti Annette; "mutta sinä et kenties ole maannut hyvästi tahi olet huonolla tuulella; silloin tullaan tavallisesti erittäin siveelliseksi ja uskonnolliseksi. Tiedätkös mitä kotilääkärimme sanoi muuanna päivänä? Et, sitä et sinä tiedä.
Tämä kuva, tuo vaalea, riutunut ulkomuoto, nuo synkät, ikäänkuin kysyvät silmät luuli hän olevan alituisesti edessänsä valvoissa ja maatessa lakkaamatta seisoi hän hänen edessänsä ja tuntui kysyvän: "Annette, miksi teit minulle sen?"