Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
"Niilo, tuossahan on sinulle oikein hyvä ja suora vapa", sanoi Anna-Maija poikaan kääntyen. "Ala nyt vaan nihrata sitä poikki ja kuori kanssa tällä samalla paikalla, niin minä sitte tulen sinua hakemaan." "Minnekäs sinä menet?" kysäsi Niilo. "Minä menen tuonne ylemmäksi katsomaan, mihin ne lehmät taas ovat joutuneet." "Tuollahan ne olivat alaalla, tuon ison koivun toisella puolen", selitti Niilo.
ANNA-MAIJA. Sinun parastasi minä vain valvon, sinun parastasi Liina! Kiitoksia! Kyllä jo riittää täksi kertaa. ANTTI. (Oven luona). (Itsekseen). Ah, siis taas näen hänet elämäni ilon, onneni. Miten hän on kaunistunut! (
Näinkö häntä miehenäsi ja herranasi kunnioitat? ANNA-MAIJA. Emmekö kaikki olleet tässä todistajina äsken, kun sinut Riston haltuun annettiin, ollaksesi häneen elinkautesi sidottuna? LEENA-KAISA. Ja käyttäytyäksesi kaikessa niin, että miehellesi kelpaisit. RISTO. Että miehellesi kelpaisit. Niin papin sanat kuuluivat.
"Mutta, mitäs viskaali oli sanonut?" uteli Anna-Maija. "Viskaali? Niin mitäpäs sillä viskaalilla olisi sanomista. Rouvahan se kaikki päättää, ja viskaali saa kiittää, että ei mutta tuolla menee torille jo heinäkuormia, niin että hyvästi! Hyvästi Anna-Maija! Kyllä teillä nyt on huolta ja hommaa, kun ihan verta sylkee, niinkuin sisarennekin." "Niinkuin sisarennekin", mietti Anna-Maija.
Ei se näyttänyt Anna-Maijasta olevan ihan mieluista, kun Niilo hänelle lähti kumppaliksi lehmän hakuun, vaan Niilo ei siitä lukua pitänyt, kun "äiti kerrankin lupasi." Olikin se hupainen matka, mutta mitähän varten se Anna-Maija kiipesi tuonne ylös sivu lehmistä? No ehkäpä siellä kasvoi parempia pihlajoita, ja olihan tuo muutenkin soma katsella, miten paljo maailmaa sinne ylös näkyi.
Niilo lähti nousemaan vapoineen ylöspäin Anna-Maijaa etsimään. Oikein tahtoi hengästyttää kapuaminen, mutta tuollahan jo näkyikin vähän matkan päässä, kallion rinnassa, Anna-Maijan punarantuinen huivi. Onhan siellä toinenkin, ja kas kas, miten ne teivivät toisiaan ja nyt painavat nenäänsä yhteen, ja taas ja vieläkin. "Anna-Maija, tule jo pois!" huusi Niilo.
Varmuudella ei sitä kuitenkaan kukaan tiennyt, mutta viskaalin rouva sanoi Silénin matamin itsellensä kertoneen, että Anna-Maija oli sanonut kauppaneuvoksettaren olevan "ihan henkitoreissa." "Ajatteles Selma kulta, sanoa 'henkitoreissa' ja vielä omasta emännästään! Paljo minä kärsin, mutta sitä en minä Selmana jaksaisi kärsiä.
Anna-Maija paiskasi kiireesti oven kiinni ja tuumaili mennessään: "tokihan minä tok' juoksen ainoan sisareni tähden, ja kyllä hän todellakin on kovin huono." Pian olikin Anna-Maija matkalla lääkärin luo. Kiireesti hän kulki, eikä ollut näkevinäänkään "Malinskaa" ja "Häyryskää", vaikka ne kulkivat torille, tuolla kadun toisella puolen.
"Poika, mitä sinä täällä teet, vaikka äitisi on kuoleman kielissä?" tiuskasi Anna-Maija sisarensa pojalle. "Antakaa hänen olla", käski kauppaneuvoksetar ja kääntyen poikaan sanoi hän: "eläinlääkäri asuu Puttoliinin talossa, ensimmäiset portaat portista." "Kyllä minä tiedän", sanoi poika, "siinähän se asuu konitohtorikin." Poika lähti, ja vanhukset jäivät kahden kesken.
"Täti, eihän se kuin totivettä, mutta se rouva kun on ihan hurja", nyyhki Anna, "ja niin luulevainen." Sairaan valitus kiinnitti kaikkien huomion, ja Anna-Maija ei joutanut ajattelemaan mitään, sillä hänen sisarensa kuolintaistelu oli jo alkanut. Ei sitä kaukaa kestänytkään, mutta kovaa se oli, niin kovaa, että ei Anna-Maija jaksanut sitä katsella loppuun, vaan itkien kiiruhti omalle puolellensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät