Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Sitte vasta täytyi "silmänräpäykseksi" seisahtua, kun Silénin matami sattui kadulla "ihan palliksi vastaan." "Huomenta Anna-Maija!" sanoi Silénin matami ja asetti koppansa kadulle, seiniviereen. "Huomenta, huomenta", toisti Anna-Maija. "Minulla on kovaksi onneksi hirmuisen kiire nyt, vaikka olisi ollut hupaista kuunnella, miten teillä jaksetaan.
ANNA-MAIJA. (Itsekseen). Hän se on, ihan ilmi elävänä, ei siis valaskalakaan ole häntä niellyt! Nyt menetän sekä ohrat että lampaan puolikkaan. Jotakin on tässä tehtävä. Tuo maankiertäjä on saatava täältä pois. (
Herran tähden, Anna-Maijaa!" kuului silloin vinkuva ääni jostakin sisähuoneesta. "Mikähän sillä nyt on hätänä, kun niin surkeasti uikuttaa", tuumaili Anna-Maija kiirehtien sisähuoneisiin. Kauppaneuvoksetar, lempeän näköinen ja harmaatukkainen vanhus oli huoneessaan sohvan edessä ja parhaillaan hajuvedellä valeli sohvalla olevaa pientä rakkikoiraa. "Anna-Maija!
LIINA. Aha, Anna-Maija kävi kai talon katsojaisilla, mihin paikkaan rukin asettaisi. ANNA-MAIJA.
Mutta, Anna-Maija, minä en tästä lähtein voi olla niin paljon heidän kanssansa kuin ennen. Lapsenpiika. No, no, tottuuhan pikkulapset jos mihinkin. Nora. Niinkös luulet? Luuletkos heidän unohtavan äitinsä, jos olisin aivan poissa? Lapsenpiika. Herra varjelkoon! aivanko poissa! Nora.
"Ole vaiti", sanoi Anna-Maija, "kun ei olisi juonut, niin olisi versta miehellä jälellä, eikä minun sisareni tytön olisi tarvinnut viskaalin . Voi hyvä isä tätä elämää! Ja sinä Anna! Hyi, että et häpeä vielä näyttäytyessäsi kunniallisille ihmisille, letukka! Jos minut kadulle potkaistaisiin, niin en toki tulisi ihmisten ilmoihin enää milloinkaan."
En kärsisi semmoista omalta palvelijaltani, ja kuka sen tietää, mitä niillä, vanhalla Erling'illä ja Anna-Maijalla mielessä onkaan. Ei se suotta aikojaan Anna-Maija sellaisia juttuja liikkeelle pane." Kauppaneuvoksetar kauhistui, itki ja vapisi. Viskaalin rouva arveli vielä, että "Selma kulta" saa kiittää Jumalaa siitä, että Polly pelasti hänen henkensä.
"Ei tarvitse", sanoi Anna-Maija, "kyllä minä lähden, vaikka lupasihan se Risto minut siltä ottaa, mutta ei kait se nyt enää huolisi, kun koko maailma sen jo tietää." "Parasta onkin, että lähdet", sanoi Kuittis-Tahvo, "sillä isäsi on rehellinen mies ja suuttuisi varmaan, jos tietäisi sinut monihyväiseksi."
Kuules, sanoppas minulle, Anna-Maija sitä olen usein ajatellut. kuinka sydämesi salli sinun panna lapsesi vieraan hoidettavaksi? Lapsenpiika. Täytyihän minun, koska mun piti tulla pikku-Noran imettäjäksi. Nora. Niin, mutta että sinun teki mieli siihen? Lapsenpiika. Kun oli niin hyvä paikka tarjona! Köyhä, onnettomuuteen joutunut tyttö-parka saattoi kiittää onneaan siitä.
"Kyllä se Anna-Maija lupasi itsekin, ja me jo suudeltiinkin sen päälle tässä tuonnoisella viikolla." "
Päivän Sana
Muut Etsivät