Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
VARRO. Tuossahan minun molemmat lintuiseni, sairaat paljaasta vartoomisesta. Hän tulee kohta, kohta; kärsimystä vähän vielä. Tässä, herra ylioppilas Angelo, ovat minun tyttöseni Rachel ja Mariamne. RACHEL. Terve tuloa, ilonen nuorukainen! AANGELO. Teitä kiitän ilosen tervehyksen edestä, mun fröökinäni. VARRO. Niin, oletpa ilonen taas, mutta miksi aamulla niin murheinen, mun kynäsein?
ANGELO. Hyljätä ystävän, joka sydämmemme rakkauteen kerran oli perustanut ja rakentanut tulevien päiviensä kaiken toivon, hyljätä hänen, heittää hänen ohjattomana venosena myrskyjen haltuun! Canzio, kuinka taisit päätyä tähän? CLAUDIO. Mieheen, joka kieltää Jumalan ja tyhjäksi tekee sielumme kuolemattomuuden, siihen mieheen älä milloinkaan lujasti luota.
Tässä tahdon kuolla kukoistavalla sijalla. ANGELO. Oi Claudio, mun kallis ystäväni! GIOTTI. Uskollisuus itse! CLAUDIO. Lohduta äitiäni. ANGELO. Kurja äiti! Herra Canzio, mitä olette tehnyt? CANZIO. Tappanut Claudion. ANGELO. Ja hänen äitinsä. CLAUDIO.
Hän yrttejä ja kukkaisia niituilta keräilee ja rakentaa tuoksuvan hikijuoman valittavalle veljellensä, ja sitten vienolla käsivarrellansa hänen nukuttaa, viihdyttää lohdutuksen sanoilla vaihka kiiltääkin hänen omassa silmässänsä murheen kyynel. Tämä, herra Angelo, on kuva niistä ajoista koska hurjapää Bellona on kaiken järjestyksen tehnyt chaokseksi ja jokainen pitää huolen ainoastaan itsestänsä.
Mutta käykämme toki aina tuomiolle laupiaalla mielellä; sillä me emme tiedä mitkä myrskyt heikossa ihmissydämmessä saattoivat vaikenemaan jumalten äänen. Mutta lempeä Rachel, ole ilonen taas. MARIAMNE. Katso ylös ja huomaa kuinka ilta-aurinko kultaa meidän vuoremme, luoden Armon laaksoon purpuraisen hämärän. Mille tuntuu teille tämä laakso, herra Angelo? ANGELO. Se minua ihastuttaa.
No Claudio, sinä tiedät mitä tarkoitan. CLAUDIO. Ihanata kuvaa, ansaitseva Michael Angelon siveltimen esineeksi. Mutta tietkäät, että Angelomme tässä on maalari myös. VARRO. Oletteko maalari, herra? ANGELO. Vähän, hyvin vähän.
Tässä on käteni. ANGELO. Ihanata! Te saatatte mun onnelliseksi yli määrän tänä suloisena iltana teidän laaksossanne. MARIAMNE. Te, herra Claudio, mulle suotte teidän käsivartenne. CLAUDIO. Te tiedätte kuinka kernaasti. RACHEL. Ja näinpä kuluu aikamme hauskasti vartoissamme Canzioo. VARRO. Hän tulee, paikalla on poika tässä.
Niin on mulle tuntunut, käyskellessäni Armon hymisevissä lehdoissa. RACHEL. Kuuluu että on teillä avoin katse kauneuksille luonnossa. MARIAMNE. Eteenki iltana niin kauniina kuin tämä kaiketi tuntee teidän sielunne korkean hekuman, koska käyskelette näissä lehdoissa. Angelo. Eteenki jos tapahtuu se seurassa niin armaitten impien kuin ne, jotka seisovat edessäni nyt. RACHEL. Se tapahtukoon.
Minä kuulen heidän tulevan ja kätken itseni puitten verhoon, josta katselen kuoleman työtä. ANGELO. Mikä paradisin aamu! Maasta nousee tuoksu ylös, puista virtaa tuoksu alas ja kaikkialta kaikuu tuhanten lintusten äänet, koska tuuli makaa ja virta uneksuu kukkasvuoteessansa. Mikä aamu! Tässä luonnon kauneus vuotaa yli ja hämmästyen seisoo maalari.
ANGELO. Ei löydy häntä huoneissa nyt, mutta luullaanpa hänen käyskelevan tässä linnan ympäristössä, niinkuin sanotaan tapansa olevan. Kaiketi tahdotte hänen saattaa lain rangaistuksen alle? CANZIO. Hänen rangaiskoon Jumala! Hän huoneestani siirtyköön kuulumattomiin pois, ja älköön mainittakoon nimeänsä tässä. Herra, olkoon kätkettynä mitä tiedätte. ANGELO. Siitä olkaat varmaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät