Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Ei kannata sättiä lakeja ja poliiseja ja itse istua toimetonna. Niin, sanon vieläkin: rouvan pitäisi oikein aika lailla hävetä!" Rouva Andersson ei vastannut heti, vaan punehtui hiusmartoon asti Katrin puhellessa.
»Hän armon runsaan kyllä taivahisen Tää Barnabamme, lahjan ihmeellisen Sai sanan voiman moist' ei pappia, Ja käänsi monta, enin naisia. Hän suloinen kuin Joosef tottamaar, Myös häntä pyysi rouva Potifaar. Voi nuorukaiset, vaara suuri on! Me luultiin sentään, vahv' on Andersson, Hän taistelee ja voittaa pirun hän Mut pirun näimme voivan enemmän».
Mut turhaa ompi viisaus maailman, Kai seurakunt' on kuullut varmahan: On Amerikkaan mennyt Andersson Ja Fiia Bergman mukanansa on!» Voi synnin hätää, tuskia, On murheen laakso tämä maailma! Hyvät ja jalot. En tahdo olla hyvä, en olla jalokaan! Kas jalot, hyvät itse he laittaa patsaitaan, Ne nostaa pylvähille ja valoon kauniimpaan Ja omat mainetyönsä myös niihin uurretaan.
Saattavatpa niin ollakin", vastasi rouva Andersson syvään huokaillen. "Teidän pitäisi, rouva, oikein hävetä jutellessanne tässä julki, miten huono äiti te olette", sanoi Katri ankarasti. "Olisi minulla tyttö, joka rupeaisi palvelukseen, niin totta minä tosiaankin lähtisin ottamaan selkoa, *kenen* luokse hän tulee, samoin kuin herrasväkikin käy tiedustelemassa tulevista palvelijoistaan.
Siinä luettiin todellakin, että Tikka sillä ja sillä tavalla oli sanomalangalla ommellut yhteen nuo molemmat maat, että hän omakätisesti oli langan kautta kysynyt, kuinka matami Andersson voi, ja siihen saanut myötäseuraavan vastauksen.
"Sisareni, matami Andersson, asuu
Aivan oikein poikaseni, hevoset ovat maailman siivoimpia ja kauniimpia eläimiä, siitä me olemme jo kauvan sitte sopineet, vaan nyt ovat ne levottomia odottaessaan meitä; me kiiruhdamme rekeen; sinä, joka olet iso poika, istut isän syliin ja Gärda äidin syliin, Andersson hyppää keulaistuimelle ja sitte lähtevät hevoset kiitämään maantietä niin, että lumi pölynä tupruaa ympärillämme, luimistavat korvansa ja syöksyvät sitä vauhtia, aivan kuin tietäisivät, että meillä on kiire.
"Onko?" kysyi Mai ihmetellen, "ei, ei sinne ole pitkä aika... Kohta on kesä, ja me menemme ulos kylvämään... Minä tahdon hyötymansikoita, isä, saanko? ... ja sitten tahdon reseedoja... Andersson sanoo, että ne menestyvät niin hyvin... Oi, miten ikävöinkään pientä maatani!" Hän löi kätensä yhteen ja hänen silmänsä säteilivät ilosta.
"No, minun tytöilläni on, kiitos Jumalan, kullakin paikkansa", puuttui puheeseen rouva Andersson, älykkään näköinen muurarin vaimo, jonka kasvoissa oli hyvinvoinnin ilme, jommoista muissa ei huomannut, "ja hyväthän ne paikat sanotaan olevankin. Heidän herrasväkensä on oikein hienon hienoa, mutta tämä ei suinkaan ole mikään vakuus siitä että tytöille tulee hyvin käymään.
Rouva Andersson mies oli ammatiltaan rakennusmestari, ja vaimo oli tarkka arvostaan ilmausi tassuttavin askelin pihalle. Hän asui kyökissä opettajattaren puolella ja oli hoitanut neiti Friskin taloutta. Hänen punasilla kasvoillaan oli lempeä ja kirkas ilme. Hän niijaili myötäänsä ja toivotti matkustajaa tervetulleeksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät