Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Kas tuolla se jo tulee; jos se kulkee oikeata suuntaa, pitää teidän nostaa ylös kätenne ja sitten on ruuhi tuleva. Jos ruuhi kulkisi sivutsenne, niin on tuo pyörre tuolla alempana kulettava sen maalle, ja siinä tapauksessa voin minä ottaa sen haltuuni."
Kivien lomassa oli alempana vatukko. Saarta kierrellessään löysi Marja vielä herukkapensaan ihan lähellä tulisijaa... »Liekö täällä kukaan koskaan ennen meitä käynyt? Tänne se minut toi. Kai se on täällä ennenkin käynyt, koska tänne osasi laskea. Toi tuttuun paikkaan! Mutta että se minut otti! Että se minusta huoli! Mikä minä olen?
He olivat olleet alempana olevalla järvellä kalastamassa. Nyt he olivat tavattoman suurella vaivalla vetäneet veneensä vastavirtaan kalastaakseen ylempänä olevassa järvessä ja olivat saaneet runsaan palkan vaivoistaan. He olivat hyvillään tavatessaan nuoret maanmiehensä. Nämä kertoivat nyt elämästään siitä lähtien, kun he olivat lähteneet Suomenniemestä.
Minä olen nyt ylimmäinen poika; ja katselen alempana istuvia poikia, hyvänlaitaisesti säälien semmoisia, jotka johdattavat mieleeni sen pojan, jona itse olin, kun ensin tulin sinne.
Ajatus, että petos oli tapahtunut, juohtui hänelle mieleen, vaan ei ollut aikaa pysähtyä, sillä metsäläisten valitusporu alempana joessa ilmoitti, että nuoren Irokesin hengetön ruumis oli kulkenut heidän luoksensa.
Naiset olivat nyt tulleet toiseen käytävään, joka oli valoisampi kuin alempana oleva. Heistä hieman loitompana aukeni ovi, ja eräästä huoneesta tuli ulos vanhahko pappi. No, herra kirkkoherra? kysyi johtajatar.
Kaikki työkalut ja elatustarpeet täytyy muuliaaseilla vedättää ylös vuorien jyrkänteitä pitkin, samoin kuin murrettu malmikin täytyy samoja kurjia ja vaarallisia teitä myöten kuljettaa paljoa alempana oleviin sulatuspaikkoihin.
Kaikesta päättäen tulee kulumaan toinen, ennenkuin ratkaisevan taistelun hetki on tullut. Koski vain kohisee ja vesi vilisee. Ehtimiseen loikkaa isoja lohia ilmaan. Mylly alempana jyryää. Sillalla siellä kolajaa ja kopisee rattaat ja kaviot. Tukkilaiva huutaa niskassa. Aurinko lähenee laskuaan.
"Matkani on Koivistoon," huusi nuorukainen, "tahdotteko minun sinne soutaa?" "Aikoon itsekin sinnepäin; sopiipa seurata." "Mutta elkäät vaan liiaksi maksoa ottako; en anna kymmentä penniä enempää." "Rahaahan siinäkin on." "No! viekäät reppuni rantaan." Ukko otti tämän jotenkin painavan repun ja kantoi sen ruuheen, joka oli alempana rannan ruovokossa.
Rovasti saattoi vieraansa pihan yli pieneen rakennukseen, joka oli melkein kätkeytynyt puiden ja pensaiden taa, painautunut osaksi maan sisään, niin että lattia oli alempana kuin maa. Sen katto oli pikimusta, mutta seinät olivat valkeiksi piilutut ja permanto matoilla peitetty.
Päivän Sana
Muut Etsivät