Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025


Seuraten kallioista rantaa souti Stanley lahdesta ulos. Hänen edessään oli virta kaikkine kauhuineen. Kolme neljännes-peninkulmaa alempana vasemmalla puolella syöksi virta alaspäin, muodostaen ruskeista aalloista pitkiä jonoja. Kapeimmalla kohdalla laski se päävetensä alaspäin, vaan heitti ainakin kuudennen osan siitä oikealle.

Illastamme ja istumme oven edessä »sitä kuusta kuulostellen, jonka juurella asunto». Se ei hiiskahdakaan, ei kuulu ääntäkään sen mustasta sisuksesta. Eikä korpikaan tuolla alempana virka mitään. Päivän alla ovat sen muodot kokonaan kadonneet ja sulaneet ilman kanssa yhteen.

Barotse-heimon jäsenet nimittävät virtaa Liambeyksi, joka merkitsee "suuri virta". Samalla virralla on alempana toiset nimet Luambeji, Luambesi, Ojimbesi ja Tsambesi y.m. jotka merkitsevät samaa, ja osoittavat, että asukkaat pitävät tätä mahtavaa virtaa kulkuväylänä maassansa.

Nuo neljä wangwanaa jatkoi kuitenkin matkaa itsekseen, ja sitten he olivat kulkeneet erästä tietä usean tunnin ajan, pimeän tuloon saakka. Seuraavana päivänä, 5:ntenä, he saivat maan-asukkailta tietää, että Boma oli alempana virran varrella, ja kun nuo pelkäämättömät miehet eivät voineet saada oppaita, he päättivät seurata Kongoa pitkin sen rantoja.

Nyt ei ollut ketään tässä aitiossa, sillä markiisin perhe semmoinen oli sen ajan suurellinen tapa istui kirkossa toisella parvella, joka oli vähän alempana suuren herran omaa istuinpaikkaa. Asian näin ollen uskalsi kapteeni Dalgetty kätkeä itsensä markiisin aitioon, jonka oven hän lukitsi huolellisesti.

Mitä romaania hän tällä tarkoittaa sitä en ole saanut selville. Ettei se ollut yksikään niistä novelleista, jotka häneltä myöhemmin on julkisuuteen tullut, käy luullakseni alempana selville. Ensiksikin ei se voinut olla La Chambre bleue, joka hänen oman ilmoituksensa mukaan valmistui syyskuussa 1866, sitä todistaa mielestäni, paitse pitkä väliaika, myöskin "tuntemattomalle" osotettu kirje 5 päivältä marraskuuta 1866, jossa hän selittää miten hän tuli mainitun novellinsa kirjoittaneeksi: "

Ja hän oli tarttunut kiinni tuohon tilaisuuteen ja hakenut tyydytystä janolleen suhteestaan Hartiin. Eikä sillä hyvä. Hän oli itsekkäästi otaksunut, että Hart nyt myöskin luopuisi koko muusta maailmasta elääkseen vain hänelle. Oh, sehän oli suurinta hulluutta. Hart oli nuori ja elämänhaluinen. Samoin Vilma Aarnio. Nuo kaksi olivat samalla tasalla. Hän, Anna, oli alempana, ei ylempänä.

Se tunsi sen itsekin ja joudutti juoksuansa ... mutta vähitellen taas hidastui. Se tunsi suitsien olevan höllällä, niiden mutka yhä suureni lavan kohdalla. Piiskansiimakin kärryistä riippui, vielä alempana kuin ennen. Kapteenia oli äkisti ruvennut värisyttämään, ikäänkuin pakkanen olisi pujahtanut hänen sisällensä ... ja nyt oli pää niin painavan raskas ... rupesi kovasti uuvuttamaan...

"Tuo kuuluu hauskalta", sanoi Cap, huipistaen korvansa kuin koira, joka kuulee kaukaisen haukunnan; "se on aaltoin loisketta järven rantaa vastaan, luulen ma". "Ei, ei suinkaan", vastasi Opas, "se on ainoastaan virta, joka kuppuroitsee muutamien kallioiden yli puoli peninkulmaa meitä alempana". "Onko asian laita todellakin sellainen"? kysyi Mabel ja kirkas puna nousi hänen kasvoillensa.

Alempana ovat haltijattaret Ruusuposki, Lumihiutu ja Ukonjylinä, kaikilla ojennetussa oikeassa kädessään vaaka. Ruusuposken jalkojen juurella on kultamalja, Lumihiudun jalkojen juurella hopeamalja ja Ukonjylinän jalkojen juurella kuparimalja. RUUSUPOSKI: Me oomme voimia taivahista, Me teemme tiliä aattehista. Kaikk' muuttuvaa ompi maailmassa, Mutt' kaikk' on tallella tai vahassa.

Päivän Sana

gardien

Muut Etsivät