Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Alberti kuuli Selmalla olevan kauniin äänen, ja moittimatta soittelevan ja laulavan, vaan samalla suru-mielisyydellä kun ennenkin. Isänsä näytteli kauneita hänen kuvailemiansa maanpaikan-kuvauksia. Etenkin pilviä kuvaili hän luonnollisesti ja rikkaalla muodostamisella. Alberti hyppäsi hänen kanssansa pidoissa, ja hän antoi kulettaa itsiänsä niin keveästi, kun olisi ollut ilmasta.
"Sisareni Gunild!" sepä oli sen terävä-nenäisen rouvas-ihmisen nimi. "Tyttäreni Selma!" Sen kauniin tytön nimi. "Herra Alberti D., H:n kaupunnista!" Selma katsahti ylös Albertiin murheellisella silmäyksellä, joka synkistyi mitä enemmin häntä katseli.
Herasyöningi oli iloissansa ja hieroi valkoista käsiänsä. Hän luuli saaneensa uuden kalan onkeensa. Alberti viipyi vielä viikon päivät ja oli olevanansa paratiisissa. Selma näytti päivä päivältä uusia rakastettavia tapoja. Kuitenkin oli hän vähän levotoin siitä, mitä Albertin vanhemmat sanoisivat kirjan tekemisestä.
Selma huokasi syvästi ja sanoi: "minä olen niin onnetoin!" "Julkaiskaat minulle surunne!" sanoi Alberti vilkkaasti; "käyköön kuinka hyvänänsä, minua hyljättäköön; mutta tahdon kuitenkin tehdä kaikki, kun voimassani on, poistaakseni huolenne." "Se on mahdotointa!" "Minä vannon en käyttää väärin luottamustanne! Millä teitä ilahuttaisin?" "Lähtekäät huomenna, mitäkään kanssani puhumatta."
"Määrätkäämme vaan, minä suostun kaikkiin!" sanoi Alberti myöntävänä, "kuuden kuukauden kuluttua siis." "Ja viiden tuhannen markan sakko sille, joka rikkoo kihlauksen," sanoi herasyöningi rehellisimmällä katsannolla. "Minä suostun kaikkiin!" vastasi Alberti hymyilen. Kirja tehtiin, allekirjoitettiin ja todistettiin samana päivänä kahdelta todistajalta.
Talon-pojatkin siinä valjas-hevoisilla ajavat; mutta Alberti, joka ei sitä tiennyt, sai korkeamman ajatuksen herasyöningin rikkaudesta. Alberti istui vastapäätä herasyöningiä, joka istui tyttärensä vieressä perä-istuimella. Mamselli Gunild siotettiin Selmaa vastaan Albertin rinnalla.
Tarjoen kätensä Selmalle, kulkivat he korkeaan pyökki-metsään ja vähän äänettä siellä kuljeskeltuansa, sanoi Alberti: "Nähtyäni teidät ensi kerran, luulin sen löytäneeni, jota kau'an olen hakenut, ja ehkä en ole teitä tuntenut kau'emman aikaa, kun viikon-päivät, olen kuitenkin vakuutettu, että olen oikein luullut.
Ihastuksissansa isänsä suostumuksesta, ei Alberti aavistanut mitään pahaa, vaan matkusti takaisin herasyöningin kartanoon; kuitenkin päätti hän salata isänsä suostumuksen, nähdäksensä kuinka herasyöningi käyttäisi itseänsä.
Alberti nyt kyseli herasyöningiä juurikun sivukäyden, jospa tuntisi sitä nuorta rouvas-ihmistä tuolla. "Ketä? häntäkö kirjavassa suvi-kapassa?" "Ei! häntä, joka kääntäikse pois!" "Mitä? Häntä? se on tyttäreni!" Alberti punastui taas juurikun itse työssä tavattu. Herasyöningi iloisesti hymyili, sanoen: "Hän tahtoi ulos merelle raitista ilmaa hengittämään; toivon sen hänelle hyvää tekevän!"
Hän puhutteli vuorotellen naapureitansa, ja Selman täytyi kääntää kasvonsa niin, että Alberti näki häntä ja ihastui vielä enemmin. Selman ääni, ehkä oli harva-sanainen, kaikkui huuliltansa hellästi, mutta pidetettynä ja mitattuna.
Päivän Sana
Muut Etsivät