Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Vaan se surullinen muoto ei koskaan kadonnut kasvoiltansa. Salainen murhe kalvoi häntä nähtävästi. Isä ei suinkaan ollut kortti-mies, niinkuin Alberti oli luullut; kortin-lyömistä ei kysytty huoneessa, jossa parempia huvituksia ymmärrettiin asettaa. Alberti rakastui päivä päivältä aina enemmän ja enemmän; vaan hän luulotti viipyvänsä talossa ainoastaan tutkimassa syytä Selman murheesen.
Herasyöningi tuli kotiin myöhään yöllä. Aamulla sanoi Alberti lähtevänsä; isä kyllä koetti kaikin tavoin häntä estää, vaan täytyi viimein myöntyä. Alberti otti jää-hyväiset Selmalta, joka kevät-aamun kaltaisena loisti ilosta, ja puristi kättänsä sydämellisesti. Herasyöningi käski Albertin tulla takaisin niin pian kun vaan mahdollista olisi ja pitää huoneensa kun liki-sukulaisen.
Sepä olisi kunnottomasti jopa roistomaisesti tehty!" "Minä rakastan Selmaa, ja Selma minua." "Rakastakoon! minä en siitä piittaa. Minä en salli enään minkäänlaista yhteyttä tyttäreni ja teidän välillä!" "Saan siis viisi tuhatta markkaa," vastasi Alberti hymyillen. "Herra!" ärähti herasyöningi, töpättäen jalkaansa permantoon.
Ehkä Alberti oli nähnyt monta kaunista nais-ihmistä, sekä kotona H:n kaupunnissa, että ulko-mailla, hän ei koskaan luullut nähneensä niin hiljaista ja lempeätä tyttöä; suloisuutensakin loisti erinomaisella valolla, sen suru-mielisyyden alla, joka murhe-linnokon tavalla ruusu-mytyn ympäri sitä piiritti.
Nyt herasyöningi pitkäpuheisesti puheli tarvitsevaisten ja työ-väen tilan parantamisesta; Alberti kuunteli ja piti herasyöningiä, joka näkyi olevan innostunut ahnettimattomasta ihmis-rakkaudesta, vielä suuremmassa arvossa. Viimein pyysi hän tulla viedyksi nuoren tytön eteen. "Aivan mielelläni!" sanoi herasyöningi ja meni hänen kanssa poikki täkin.
"Jospa olisi saanut itse hallita, niin olisi mennyt sairas-hoitajaksi Konstantinopeliin, mutta siihen arvattavasti en myöntänyt." "Onpa niitä omassakin maassamme apua kaipaavia!" arveli Alberti.
Velautuneen miehen poika ei mahda pyytää tytärtäni!" "Suokaat lukea isäni kirjeen!" sanoi Alberti astuen edemmäksi. Albertin isä kirjoitti lohdutus-kirjeen, kehoittaen poikansa ei olemaan ala-kuloisen. Hän oli tosin antanut omaisuutensa velka miehille, vaan toivoi selvitä suostumuksella.
Ehkä Alberti oli maailmaan tottunut mies, kun kaupunkilainen ainakin ja rikkaan kauppiaan poika, ja sen lisäksi paljon matkustellut, hän kuitenkin oudoksui semmoista vastaan-ottoa ja oli aivan harva-sanainen. Mutta herasyöningi istui Selman rinnalla ja käski Albertin viereensä istumaan.
Selma hyrähti itkemään niin ankarasti, ettei Alberti raskinut enemmin häntä kiusata, vaan nousi ylös ja tarjosi hänelle kätensä. "Ennenkun tuskanne kysymyksilläni enennän, tahdon olla vaiti." "Kiitoksia, puhelkaamme jostakin toisesta asiasta!" Alberti arveli toisten paremmin onnistuvansa, jos hän nyt myöntäisi.
Alberti lähti päättyneenä pian palataksensa, ja matkusti likimäiseen kaupunkiin. Siellä tapasi hän yhden nuoruutensa ystävistä, myöskin rikkaan miehen poika H:n kaupunnista, jolle jutteli mistä matkaili. "Vai niin!" sanoi tämä, "sinä olet siis paulassa!" Alberti kysyi närkästyneenä: "mitä sillä tarkoitat?" "Sinä olet kihlattu sen kauniin Selman kanssa?" "Erhetyt veljeni!"
Päivän Sana
Muut Etsivät