United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö hän pitänyt kunnollista taloutta voimassa omain kättensä työllä? Eikö hänellä ollut kohtuullinen pöytänsä, johon köyhä oli tervetultuaan ja josta sairas sai apua? Eikö hän lainaillut tarvitseville eikö auttanut naapureitansa niinkuin ystävä ainakin eikö aina jokainen saanut häneltä neuvoja ja oikeutta, niinkuin paraalta raatimieheltä ikinä?"
Soitettuani ensin joukon virsiä ja lauluja ja sitte jonkun marssin, sain kuulla siitä semmoista ihmettelemistä ja ylistystä, että olin vähällä tulla itserakkaaksi. Sitten pyysivät he minua olemaan pyhäpäivän heidän luonansa, saadakseen kutsua naapureitansa kuulemaan soittamistani. Heidän pyyntöönsä suostuin ja sain olla sunnuntai päivän kestivieraan tavoin.
Kun minä pidin parhaana olla häiritsemättä Kvaamalaisia heidän juurtuneen hairahduksensa suhteen, vastasin minä "että auringon hallitsija oli lähettänyt minun tähän maahan hyvillä laeilla jalostuttamaan kansan raakoja tapoja ja opettamaan Kvaamalaisille semmoisia taiteita ja tieteitä, etteivät he ainoasti saattaisi voittoisasti vastustaa taistelunhimoisia naapureitansa, vaan että he lisäksi myös voisivat laajentaa valtakuntansa rajoja, ja että minä olin saanut toimekseni tulevaisuudeksi jäämään tänne."
Syntyneinä sellaisessa maassa, jossa orjuus on varsin tavallista, ovat he tottuneet pitämään sitä luonnollisena ja vaikka he uskonnollisen opetuksen ja järjestetyn hallituksen puutteessa usein ovat vaipuneet melkein yhtä alhaiselle kannalle kuin neekerit heidän ympärillään, on heihin kuitenkin juurtunut tyhmä luulo, että he ovat naapureitansa paljoa paremmat.
Hän puhutteli vuorotellen naapureitansa, ja Selman täytyi kääntää kasvonsa niin, että Alberti näki häntä ja ihastui vielä enemmin. Selman ääni, ehkä oli harva-sanainen, kaikkui huuliltansa hellästi, mutta pidetettynä ja mitattuna.
Erään kerran istui Mattila hyvästi päihtyneenä asuintuvan pöydän päässä, siinä hän ylisteli suurta viisauttansa ja mahtavia tekojansa, samalla manaten kelvottomia naapureitansa kelpo tavalla. Silloin tuli emäntä kammarista, kirkuen, että Jussi roisto on taas vienyt hänen kaksi korppuansa hyllystä.
Kaikista englantilaisista ylimyksistä, jotka kuningastaan olivat Palestinaan seuranneet, oli de Vaux enin nurjamielinen skotlantilaisia vastaan; ne olivat hänen lähimpiä naapureitansa, joitten kanssa hän elinaikanansa oli joutunut niin yksityisiin kuin yleisiin riitoihin, ja joita hän oli suuresti vahingoittanut, samoin kuin hän itse puolestaan oli heiltä kärsinyt paljon.
Hän mainitsi myös sen uutisasutuksen Levis-saaressa, jota yleensä nimitettiin Fifen urakkamiesten yritykseksi, ja väitti sen olevan alkua pitkälle tähtäävään suunnitelmaan, joka muka tarkoitti muukalaisten asuttamista gaelilaisheimokuntain keskelle, heidän vanhain tapainsa sekä hallitusmuotonsa hävittämistä vähitellen ja heidän isiltä perityn maansa ryöstämistä. »Ja kuitenkin», lopetti hän, »tahtovat nyt niin useat vuoristopäälliköt nostaa riitaa ja sotaa naapureitansa ja vanhoja liittolaisia vastaan, enentääksensä saman kuninkaan valtaa, joka on keksinyt tuommoisia hankkeita.»