Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Saverikko oli katkennut, ja ajomies, keskenkasvuinen poika, laiha ja puutetta kärsineen näköinen hänkin, koetti turhaan sitä korjata. Pojan kädet olivat kylmästä kangistuneet ja muutenkin näytti hänellä olevan vilu, kun oli liian vähän vaatetta yllä. Tuomas heitti suksensa tien viereen ja meni häntä auttamaan. Mistä olette, lapsi raukat? kysyi Tuomas. Hein'ahon mökistä, kuului vastaus.
Ilta se joutui kolkon synkkänä vain. Yhä kiiruhtaa koki vanhus, kulkushelske kun äkkiä soi sekä, täyttäen ilman, korvia yllättää. Hän säikkyin hoippuvi syrjään, hankeen vaipuen, katsoo taa. Isoäänisin elkein korskana hoilasi vain ajomies. Ohi juoksija kiiti ohjin hellitetyin, kun »Iltaa, Pistoli!» kuului reestä, ja vauhdissaan ori seisahtui heti kohta.
Minun entinen tuttavani, ajomies, oli ovella; arkku kannettiin ulos ja nostettiin hänen kärryihinsä. "Clara!" lausui Miss Murdstone varoittavalla äänellänsä. "Minä olen valmis, rakas Jane'ni", vastasi äitini. "Jumalan haltuun, Davy. Sinä lähdet omaa hyvääsi varten. Jumalan haltuun, lapseni. Sinä pääset kotiin luvan ajaksi ja tulet paremmaksi pojaksi". "Clara!" toisti Miss Murdstone.
Hän piti sitä ylistelynä, se oli kuin taputtelu hevoselle. Ja silloin hän muka päästettiin valjaista, ja toimitti sitten ajomiehen tehtävät. Ajomies kantoi vasun huoneeseen ja antoi rahat. »Jumalalle olkoon kiitos, siunatkoon Hän hyviä ihmisiä!» lausui vaimo nähdessään rahat ja leivän paljouden. Hänestä tuntui, että he ovat rikkaita.
Moni näet kertoi useina iltoina peräkkäin nähneensä pienet, mustien koirien vetämät rattaat, jotka hiljalleen kulkea nytystivät kylän läpi. Ajomies oli mustissa kiireestä kantapäähän, rattaat täynnä osaksi ruumiita, joiden ympäri käärmeet kiemuroivat, osaksi tenhokaluja, joita ajaja runsain kourin jakeli lahjaksi vastaantuleville.
"Ohoh, tämä hevonen", sanoi ajomies, nykäisten ohjaksia, että katsoisin sitä, "olisi enemmän kuollut, kuin sianliha, ennenkuin se ehtisi puolitiehen asti". "Matkaatteko siis vaan Yarmouth'iin?" kysyin minä. "Niille maille", sanoi ajomies. "Ja siellä minä vien teidät postivaunuihin, ja postivaunut vievät teidät minne tahansa". "Hänkö on leiponut ne?" sanoi Mr.
Päin kävi Aias, tornin laill' uron eess' oli kilpi, viereen riensi, ja karkkosivat kaikk' iliolaiset. Pois metelistä nyt urhea vei Menelaos Odysseun valjakon luo talutellen, joll' ajomies tuli vastaan. Jälkeen karkkoavain raju Aias riensi, Doryklon, tuon Priamon pojan kaas aviottoman, Pandokon sorti, Pyrason, Lysandron ja Pylarteen pistävin peitsin.
Eräs suurempi kato. Minun ei ollut vaikea Peggotyn pyynnöstä päättää, että jäisin sinne, siksi kuin ajomies raukan jäännökset olivat tehneet viimeisen retkensä Blunderstone'en. Peggotty oli kauan aikaa sitten omilla säästöillään ostanut vähäisen kappaleen maata vanhassa kirkkotarhassamme likellä "suloisen tyttönsä" hautaa, joksi hän aina nimitti äitiäni; ja siellä niitten oli määrä levätä.
Päähuoleni, muistaakseni, kun pääsimme oikein tielle, oli, että näyttäisin niin vanhalta, kuin mahdollista, ajomiehen silmissä ja puhuisin erittäin karheasti. Jälkimäinen asia menestyi minulta vaan suurella vaivan-näöllä; mutta minä pidin kiinni siitä, koska tunsin, että se mielestäni oli niin miesmoista. "Aiotteko seurata aivan perille asti, Sir?" kysyi ajomies.
Kleitos nuolen sai, Peisenorin aaluva aimo, Pulydamaan ajomies, sotikuulun Panthoon poian, ohjia hoitaissaan; ajo näät oli ankara hällä, sill' eturintaan taajimpaan karahutti hän mieliks iliolaisien ollakseen sekä Hektorin, mutta sai tuhon itse, sit' ei, miten mielikin, estänyt kenkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät