Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
"Ajomies Barkis'in vaimo venemies Peggotyn sisar eikö hänellä ollut jonkunlaista tekemistä teidän perheenne kanssa? Eikö hän ollut palveluksessa siinä?" Minun myöntävä vastaukseni tuotti hänelle suurta iloa. "Minä luulen, että henkeni tästä lähin käy pitkäksi, koska muistonikin käy niin pitkäksi", lausui Mr. Omer.
Tässä asemassa hän oli, kun Peggotty tuli sisään juosten ja kohahti alas lattialle viereemme ja pyöri, kuin hullu, meidän molempien ympärillä neljänneksen tunnin aikaa. Näytti siltä, kuin minua ei olisi odotettu niin pian, sillä ajomies oli tullut paljon ennen tavallista aikaansa.
Aamun tullen palasi Peggotty, joka huusi minua, niinkuin tavallisesti, akkunani alta, aivan niinkuin Mr. Barkis, ajomies, olisi alusta loppuun saakka myöskin ollut unelma. Eineen jälkeen vei hän minut omaan kotiinsa, ja soma pikkuinen koti se olikin.
Ranskalainen käski seisauttamaan hevoset jo ennen tullia, jossa vahdin sijasta oli vaan rappeutunut vahtikoppi, astui ajopeleistä ja läksi astumaan jalan koeteltuaan merkeillä selittää ajomiehelle, että hän lahjoittaa ajopelit ja matkalaukkunsa tälle juomarahoiksi. Ajomies hämmästyi yhtä paljon hänen antelijaisuudestaan, kuin itse ranskalainen oli hämmästynyt Dubrovskijn tarjouksesta.
Mutta se muisto se herätti samalla yhä vieläkin suurta kaipuuta ja sydäntä kalvavaa tietoisuutta siitä, ettei kukaan enää noin rakastanut, noin ymmärtänyt ja noin rakkaudellaan omaksi ottanut. Me olemme kohta perillä. Ajomies kääntyi Toiniin päin. Tästä käännymme kirkon ohi, sitte näkyy jo rakennus.
Jopa todenteolla lisäksi; vaikka edellisten mielenliikutusten perästä joku myrskyinen nyyhkytys silloin tällöin vielä valloitti minut. Kun olimme ajaneet kappaleen aikaa, kysyin ajomieheltä, kuljettaisiko hän minua koko matkan. "Koko matkan mihin?" kysyi ajomies. "Sinne", minä sanoin. "Mihin sinne?" vastasi ajomies. "Likelle Londonia?" lausuin minä.
Tästä anteliaisuudesta ajomies kuitenkin päätti, että "saksalainen" oli tullut hulluksi, kiitti syvästi kumarrellen häntä ja piti parempana olla menemättä kaupunkiin asti, vaan palata erääseen tunnettuun huvittelupaikkaan, jonka isäntä oli hänen ystävänsä.
Koska nyt olin itkenyt niin paljon, kuin suinkin jaksoin, rupesin ajattelemaan, ettei enemmästä itkusta ollut mihinkään, semminkin kuin ei Roderick Random eikä tuo Kuninkaallisen Brittiläisen Laivaston Kapteini ollut muistaakseni koskaan vaikeissa tiloissa itkenyt. Kun ajomies näki minun päättäneen näin, ehdoitti hän, että nenäliinani levitettäisiin hevosen selälle kuivamaan.
Valtasi hämmennys hänet, herposivat jäsenensä, tyrmistyin uros seisoi, vaan selän hartiakuoppaan dardanolainen mies, Euforbos, Panthoon poika, kärkevän keihään löi lähelt' aivan, tuo tovereistaan peitselt' aimoin, myös ajomies sekä juoksija oivin miest' oli vaunuiltaan kakskymment' iskenyt maahan kertaa ensimmäist' opetellessaan ajotaistoon tuo sua, Patroklos, hepourho, nyt vammasi ensiks, ei toki kaatanut; vaan väen keskeen väistihe, peitsen saarnisen kiskaltain taas irti, hän ei näet taistoon kanss' asehettoman Patroklon toki tohtinut käydä.
Eell' etumaisina nyt hevot toiset kiitävän näyttää, toinen on myös ajomies; lie kohdannut joku turma tammoja tanterehella; ne lähteiss' eell' oli muista, myös minä niitten näin etumaisina kiertävän merkin; vaan nyt missään niit' ei näy, miten silmäelenkin 463 tannert' Ilionin ylt'ympäri etsivin silmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät