Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Suutarin väki jäi kummissaan ihmettelemään, että mikä sen nyt noin yhtäkkiä tuli? Saviojan talo ei ollut kaukana. Sinne Esa nyt ajoi suoraa päätä. Isäntä ja emäntä olivat kahden kotona ja pelästyivät hirveästi, kun näkivät Karhun Esan pihaan ajavan. Esa meni yksin tupaan, kun Lompilla oli jotakin tekemistä pihalla. »Istumaan», käski isäntä joka seisoi takan ääressä ja vapisi.
Pehtori oli käskenyt hänen siinä seisomaan ja antanut käteen kaksi lakua, punaisen ja valkean, ja sanonut, että »kun näet rovastin vaunujen sakastin peräitse ajavan, niin näytä silloin punaista lakua ... jos siat ovat ryytimaassa, mutta jos saat ne sieltä ajetuksi, niin näytä valkeata, että rovasti saa ajaa yhtä kyytiä pihaan...» Niin oli pehtori sanonut ja vakuuttanut moneen kertaan ja mennyt itse nurkan taa piiloon ... sieltä oli sitten pilkistellyt.
Siinä susi, jossa ... tuossa hän nyt on! huudahtivat molemmat, kun näkivät Hellmannin kartanolle ajavan. Hän tulee sovinnoille ... me siis teemme, niinkuin tässä puhuttiin... Siitä tulee hyvä juttu! Se mahtoi olla jotain hauskaa, koska kumpainenkin salaperäisesti nauroi sisäänpäin. Tst! Hän on jo porstuassa! Pidä hyvä miini ... minä kuuntelen täältä koko ajan...
Eva ensimmältä naureli vaan, mutta kovin kauvan hän ei huolinut salata tietojansa, sillä hänellä oli hyvässä muistossa Lydian eiliset torat. Hän oli ollut valveella puolen yön aikana ja kuullut jonkun ajavan kujalla, mutta pihaan kun ei tullut kukaan luuli hän pettyneensä. Samassa kuitenkin kuului käynti ensin tuvan ovessa sitten sisä-kammarin ovessa, ja niinikään taas pari tuntia myöhempänä.
Heikki tapasi sitten Fannyn suurissa ylioppilashuveissa. Heikki oli ollut kuin toinen ihminen siitä saakka kun hän näki Fannyn ajavan ohitse. Jotakin varmuutta oli tullut hänen olemukseensa.
Tänne oli myöskin vanha eno jo palannut, kun mielestään oli nähnyt sisarensa pojan ajavan vihollisia takaa ja kertoi juuri par'aikaa, mitä kummia Rietrikki oli matkaansaattanut tappellutanterella. Mutta silmäiltyä ulos akkunasta lopetti hän yht'äkkiä kertomuksensa ja sanoi: "mutta mitäpä nyt puhelen!
Vaan hän ei vielä ollut ehtinyt kauas, kuin jo näki joukon aseellisia miehiä ajavan itseään takaa; hän yritti paeta, mutta hänen heikko jalkansa esti sen, ja takaa-ajajat viittasivat uhaten pistooleilla ja musketeilla.
Olihan ne ne oli meidän uuden kuvernöörin poikia... Meidän uuden kuvernöörin poikia? Joka sinne kuuluu aivan näinä päivinä vielä itsekin ajavan nämä tulivat edeltä... Nyt oli poika saanut ohjaksensa selville ja lähti ajamaan.
Näin ajatteli ja tuumi Kantalan ukko, puhumatta siitä kumminkaan sanaakaan, ei edes omalle emännälleen. Kerran eräänä Syyskuun päivänä huomasi Kantalan Elsa, katsahtaissaan akkunasta ulos, nuoren miehen, hyvällä hevosella ajavan taloa kohden. Hiukkasen aikaa katseltuaan, poistui hän huoneesta, punastunein kasvoin.
Niin sitä aina sanotaan, kun nähdään sinun ajavan hyvällä hevosellasi. Sinä olit ennen tämän talon isäntä, mutta nyt sinä olet vain Mooses. Paljas Mooses, niinkuin minäkin Timo. Mutta Timo ja Mooses kun kerran hyvän Jumalan aikaan kävivät toveruksina rippikoulun, niin Mooseksen pitää saaman ryyppy. Kuuletko sinä Mooses?... Etkö kuule, että vielä tässä kannun verran hilkkaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät