Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
"No, aja nyt niin kauvan, kun kestää; mutta muista myös, että sitten, kun hullun eväät on ensin syöty, annat kukkaros minulle vuorostas". "No, mitenkäs! 'Vuoroin vieraisilla käydään'. Nyt puhun sinulle Tulikuonosta". "Tulikuono ja Liinaharja Liinaharja on myöskin noita. Niin, Tulikuono ja Liinaharja olivat töllin-poikia Kuusamosta. He kuljeksivat työn ha'ussa Kalajoella.
Itse liikutettuna ajatellessaan vaimoa, jonka äsken oli tavannut, oli hän hellyttänyt melkein kyyneleihin tuon saiturin, kun köyhä vaimo astui sisään, pannen rahat, mitkä hän oli velkaa, pöydälle ja liikutetulla äänellä lausui: "Tuossa on rahat; nyt ette kaiketi aja ulos meitä huoneestanne!"
"Etpä niinkään helposti pääse", sanoi hän pitäen akasta kiinni; "tadikolla ja koiralla olet ajettava ulos. Vigleif!" huusi hän. Vigleif tuli. "Päästä irti koira ja ota tadikko tuosta ja aja tämä akka ulos portista". "Onko se varastanut?" kysyi Vigleif. "Niin, se on varastanut", vastasi Marit.
Ota työtä mukaasi, muuten sinä et varmaankaan malta viipyä. Mitä? Etkö jouda vielä? Miks'et? Vai niin. Vai pitää sinun kirjoittaa kirjeitä? Entäs Viktor? Ei, mutta mitä ihmettä, nukkuu vielä! Se laiskajaakko. Aja hänet ylös heti paikalla ja käske tänne. AKSEL. Mutta lopeta nyt jo, rakas Sylvi. Minä en voi pitää ajatuksiani koossa. SYLVI. Silmänräpäys vaan, Aksel. Minä vähän kiusaan häntä ensin.
Helppoa ei ole tulla niin mahtavaan sukuun, jollei aja siihen hevosilla ja rattailla ja jollei kaikenlaiset tavarat ja rahat ja laaja sukulaisuus tietä raivaa. Ja tulipa nyt huomenna noita sukulaisia rusthollarin taloon Ylämaasta ja Alamaasta. Siinä tuli lankoja ja kälyjä lapsineen.
Jos Janssenin tarkoitus oli todellakin jännittää jousi niin kireälle, että sen täytyi katketa, niin hän onnistui. Kuunneltuaan häntä loppuun asti tarttui Bertelsköld soittokelloon. Mestari Pietari astui sisään, ja hänen takanaan ovessa näkyi Lampelan Matti. Heitä tuo hävytön mies portaista alas ja aja hänet portista ulos! kuului kreivin lyhyt käsky.
Se on huomattava, Margery, ett'ei Kaikkivaltias aja lammasta tarhasta, kun Jesuksella on ollut niin paljon vaivaa saattaa se sinne. Ei, ei, Hänellä ei ole vastenmielisyyttä meille, vai kuinka?" "Ei kenellekään", vastasin; enempää en voinut sanoa.
Pyrstötähti toisinaan koskee pyrstöllänsä meidän katoovaista maatamme ja silloin se tästä tapauksesta tulee jotenkin hämmästyneeksi, mutta koko maa ei voi tulla niin hämilleen kuin pitkä Juho silloin, kun hän useita vuosikymmeniä jo palveltuansa sai kuulla sir Edwardin lähtevän matkalle. "Sir lähtee siis matkalle?" kysyi hän. "Niin ... matkalle," kuului vastaus. "Aja!"
Täällä edessämme on eräs tunturin haara, sinne pääsemme suojaan; aja, Olli ja sinä Lassi! Meidän täytyy mennä eteenpäin; kiirehtikää, muuten olemme hukassa!" Molemmat nuoret tottelivat, sillä Juho oli ainoa, joka oli ennen matkustanut tuntureilla; Olli ja tuo nuori renki olivat ensimmäistä kertaa semmoisella retkellä.
Vuonat iloansa lauhaa piti kesken kesän rauhaa. Virkkoi vaimo haukotellen, venytellen unissansa: »Damon, kuule! Karjahdellen härkäs mylvii vimmoissansa.» Vanhus sääskiä vain hääsi, alkoi taasen askarrella. Selkään valahtamaan pääsi harmaa tukka vanhuksella: »Kaadettuina sudet makaa, mies ei aja miestä takaa, viha, kosto, sota sammui. Ikäväänsä härjät ammui. Täys on rauha maailmalla!
Päivän Sana
Muut Etsivät