Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
"Kuinka se sitten niin on ollut? kertokaa, kertokaa!" sanoin hänelle uteliaasti ja kehoittawaisesti. "Minulla oli nuoruuden ystäwä; Kalle oli hänen nimensä. Hän oli maanmittarin poika ja asui aiwan lähellä minun kotiani.
Waimoni sätti waan yhä edelleen minua ja yhä hän waan aina antoi minun yhä korkeammassa mitassa tietää, että hän, onneton, on joutunut aiwan wäärälle jäljelle.
Waratuomari Longman ja nimismies oliwat taasen käytännöllisempiä miehiä; kumpikin heistä oli elämältä paljon oppinut ja he tiesiwät aiwan hywin keinot, miten tässä maailmassa elämä käypi mahdolliseksi. Niinpä he nytkin woittiwat pelissä jokaisen pennin mitä he yhteisesti oliwat lautaselle latoneet. Muistettawa on, ettei suinkaan ryyppyjen wälit olleet pitkät.
"Hywät wanhempani!" kirjoitti Mikko: "kummastuksella luin minä teidän wiime kirjeenne; sillä en tiedä, mitenkä olisin ansainnut teiltä sen nuhteen, jonka se sisälsi. Aiwan odottamatoin ei se minulle kumminkaan ollut, sillä ennakolta osasin minä jo aawistaa, mitä nyt oli tulewa.
Hän rupesi miettimään sielunsa tilaa ja hawaitsi olewansa aiwan alastomana Jumalan edessä. Kowa hämmästys ja pelko käsitti hänet ja hän tuli oikein kipeäksi miettiessään. Hän käsitti, kuinka hän oli ollut ulkona Jumalasta ja mikä hänet perisi, jos hän waan pitkittäisi samaa, kuollutta elämää.
Tuommoisia houraili sairas toisin ajoin ja wäliin oli hän aiwan tunnotonna ja puhumatonna. Useampia wuorokausia oli hänen tilansa tuommoinen, mutta sitte hän waipui tunnottomuuteen pariksi wuorokaudeksi. Ei hänessä nyt näkynyt enää muuta elon merkkiä kuin heikko hengityksen hohotus. Yht'äkkiä rupesi hän käsillään koperoimaan ympäriltänsä ja näytti pyrkiwän ylös.
Luutnantti Aleksis, syntyisin Saksalainen, Liiwinmaalta, oli majoitettu myös pienessä talossa, aiwan Ernestin majatalon wastassa, toisella puolen katua. Eräsnä iltana Aleksis tuli Ernestin luo ja näytti kuin hänellä olisi jotakin hywin hauskaa kerrottawaa. "Olisin hywin onnellinen", sanoi Ernest, "jos aina woisin olla niin hywällä tuulella kuin sinä Aleksis."
"Kuinka kummallisia?" "Ettekö tunne olewanne mitään wailla?" "Mitäs meiltä puuttuisi, sillä onhan meillä kyllitellen kaikkea elämän tarpeita, ja me täydennämme toinen toistamme?" "Ja kuitenkin puuttuu meiltä jotakin aiwan tärkeää." "Mitä se olisi?"
Paikalla riensi wanhempi waimo sairasten tykö ja sanoi kowalla ja tylyllä äänellä heille; "mitä te siinä tyhjää haparoitsette ja mielittelette, mitä se raha joka paikkaan tulee?" Wanhempi sairas loi häneen surullisen katseen ja osoitteli aiwan lähellä olewaa isoa rahaläjää. "Kyllä niille on parempiakin reikiä!" sanoi waimo ja kääntyi heistä tylysti pois.
Itsestään ei häntä juuri usein saatu puhumaan; ainoasti hywien, wanhain tuttawain seurassa saattoi hän, muistojen elähtyessä, werestyessä, unhoittaen että hänellä oli kuulijoita, taipua pitempiin tarinoihin, jotka silloin erittäin taitawasti, hauskasti ja eläwästi kerrottiin, kuitenkin samassa aiwan yksinkertaisesti ja nöyrästi, omain ansioin esiinwetämistä tarkoin wälttämällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät