Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Minä en ole sitä ennenkään tehnyt, enkä sitä liioin nytkään tee. Sano niin isällesi." Tommi nosti olkapäitään. "Isäni on tarkoin lukenut kaikki taloon kuuluvat kirjat," vastasi hän "ja myöskin kysynyt neuvoa lakimiehiltä. Se on todellakin teidän velvollisuutenne, isäntä, pitää aitaa kunnossa." "Niinkö luulet?" Peltola nauroi ilkkuen ja mittaili nuorta vastustajaansa kiireestä kantapäähän.
Harvoin oli heistä leipä ollut niin maukasta, voi niin suurta herkkua. Naurispaistikkaat ja -haudot olivat oivallisena jälkiruokana. Iltapäivällä he olivat purkaneet osan naurismaan aitaa, saadaksensa kokkopuita Pinnasen kuivan, näreestä tehdyn haran ja kuivamassa olevien vastojen lisäksi ja polttaneet juhlallisen kokon.
Jos teidät huomaa hän, on vaara, että hän oitis kääntyy pois. RECHA. Ah, tuota aitaa! NATHAN. Ja kun hän sieltä äkist' esiin käy, ei voi hän välttää näkemästä teitä. Siis menkää toki! DAJA. Tulkaa! Ikkunan mä tiedän, mistä näämme heidät. RECHA. Niinkö? NATHAN ja pian sen jälkeen RISTIRITARI. NATHAN. Mua melkein aristaa tuo kumma mies, tuo hyveen jäyhyys miltei vavahduttaa.
Antero kertoi lyhyesti, kuinka kaikki tuo oli käynyt, ja ettei aitaa oltu särjetty, ainoastaan veräjä avattu ja myöskin suljettu ja että kulkeminen oli tapahtunut tietä myöten heinän korttakaan tallaamatta. Sitä minä jo epäilinkin! huudahti rovasti kuin jostain painosta päästen.
Ja kun he sitten olivat ajaneet kotiveräjästä, oli Liisa kulkenut pihan yli ja lampaat olivat nousseet toinen toistaan ylemmäksi tarhan aitaa vasten häneltä ruokaa määkien. Heikki otti ohjakset kyytipojalta ajaakseen juosten mäkeä ylös. Mikä se onkaan Vuorelan emännän nimi? kysyi hän välinpitämättömästi pojalta.
Silloin johdamme huomaamatta puheen aidantakaiseen tonttiin, kurkistamme sinne aidanraoista ja saamme kyllä pian kuulla tuon tavallisen toivomuksen: «jospa voisi saada tuon aidan pois!» No niin! Sen merkin kuultuaan sinun kahdeksan poikaasi ryntää aitaa vasten ja...» «Mitä ajattelette?
Tuossa lähellä aitaa oleva pihlajikko, joka kesällä Viijan lähtiessä huhotti täyteläisenä kauniilla kukalla, oli nyt lehdistä paljaaksi karsittuna, marjaterttuja oli vain muutamia, joita nokkimasta pihlajalinnut pyrähtivät lentoon Viijan tullessa. Kohta ilmestyi vastaanottajia. Terve tulemasta! toivotti Reeta kätellen mitä sydämellisimmästi.
Miehet seisoskelivat piippu suussa aitaa vasten, eukot istuskelivat nyyttineen puodin portailla. Puoti itse oli tietysti pakaten täynnä. Tämä näky muistutti Jaanan mieleen sitä aikaa, jolloin hän itse kasvavana tyttösenä oli seisonut tuon puodin tiskin takana ja myönyt kauppiaan ylikatsannon alla ryyniä, lankaa, kahvia ja sokuria.
Eva katseli ylöspäin tyvenellä, kirkkaalla katsannollansa. "Sinun!" hän lausui hiljaa, "kaikki nämät ovat; ja me olemme Sinun, ja Sinä olet täällä! Kuinka paljoa onnellisempi on, kun voi katsahtaa ylös ja tuntea, ettei ole mitään halvan omaisuutemme aitaa meidän ja Hänen, taivaan ja maan Haltian, välillä!
Härkä tuntui seuraavan aivan kintereillä, ainakin tien levyinen kappale aitaa sarvissa. Elämä ja henki tuntui olevan kysymyksessä. Ja eteen osui vielä iso sikalauma. Se säikähti Sakarin julmaa tuloa ja syöksyi puhaltaen painamaan edellä pakoon. Eräässä paikassa oli olkia tiellä. Muuan iso sika oli kauhusta niin sekaisin, että siinä menon kiivaudessa sieppasi niitä aimo tukun suuhunsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät