Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Hän läheni sentähden aitaa, jonka ylitse mummo katsoi ja pääsi puutarhaa kiertämällä aivan mummon eteen. "Asutteko te siinä talossa?" kysyi Elsa. "En minä tässä talossa asu. Minä asun tuolla kappaleen matkan päässä kadun toisella puolella, vaan minulla on täällä työtä. Olen parhaallaan pyykillä tässä pankkitirehtöörillä. Täällä on iso pyykki, joka kestää monta päivää.
Hyvästi! Antaa kättä, menee. Poika-parka! Käy itkemään. Menee talon taakse. III:s KOHTAUS. Juho, hänen vaimonsa. Hoipertelee pullo kädessä tuolla puolen aitaa, laulaa. Mitä minä muuta kuin juon ja rallaan henttuni tavaralla ja ralla. Tulee perässä. Juho, tule nyt kotiin! Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä? Etkö sinä häpee tuolla tavoin ja vielä keskellä päivää.
Mikä se risahteli ja mikä se vilahteli sieltä? Joku seisahtui ja hän seisahtui kanssa kuulostamaan. Se oli naapurin mullikka, joka nähtävästi kulki samoilla asioilla kuin hän itsekin. Ne lähenivät molemmat aitaa, katsoa maurottivat vähän aikaa toisiaan, eivät ääntä päästäneet kumpainenkaan, mutta ymmärsivät toisensa täydellisesti. Hän alkoi taas kulkea ja möristä kulkiessaan.
Välistä seisattuu hän, tarkastaa jotakin paikkaa taivaalla, tarkastaa ja lähtee uudestaan tietä mittaamaan. Nyt nojaa hän levollisesti aitaa vasten, itäiseen taivaan rajaan tuijottaen, mutta tuota ei kauan kestä, pian on hän taasen liikkeessä. Tuonne kummulle näkyvät häntä askeleensa johtavan. Niin, sinne hän meneekin.
Pelloilla se tempasi multaa ja kiersi sen korkeaksi pyöriväksi patsaaksi, jota kuletteli sitten pitkin peltoa. Ryntäsi vonkuen pellon aitaa vasten, kaataaksensa sen. Koetteli vielä pajan, riihen, läävän ja asuinrakennusten kattoja irti kiskaista. Jos onnistui, kiidätti sen sitten tuota tuonnemmaksi.
Heränneet seisoivat jäykkinä kirkon aitaa vasten nojaten, vähän matkaa maantiestä, toiset selin kulkueeseen, toiset siihen päin. He eivät liikahtaneetkaan siitä asennostaan, missä kukin oli; eivät päätään kääntäneet, eivät kasvoillaan mitään ilmaisseet, olivat niinkuin eivät olisi mitään nähneet, mitään kuulleet. Antero tunsi joukosta Rajavaaran isännän ja tyttären ja vanhan emännän.
On täynnä sydämeni! syleillä Teit' lehdot, kukkaset ma tahtoisin, Kun hohdossanne riemuitsette tuolla!... Vaan minkä näänkin?... Miehen hiipivän Tuoll' aitaa pitkin... Anna jää ikkunalle tarkastelemaan ja sisääntulevat eivät huomaa häntä. Neljäs Kohtaus. ANNA. Luutnantti Werner. Maria. WERNER, huutaa huoneesen. Hyvästi nyt jää!
Kaksi vuotta oli kulunut siitä kun Mads vietti häitä koulunopettajan Stiinan kanssa. Nyt oli taas kevät. Poppelit pitkin hautausmaan aitaa seisoivat tuoreina ja vehreinä, ja katonpanijan puutarhassa kukki nuoria syreenejä ja punaisia orjantappuroita. Alhaalla tiellä tuli katonpanijan äiti ja lykkäsi niinkuin tavallista käsikärryjänsä edellään.
Aita oli revitty maahan kirkkomaan ympäriltä missä näet aitaa oli ollut, sillä useimmat kuolleet haudattiin vielä kirkon lattian alle ja ristit oli maahan tallattu.
Ehkei hän kiirehtisikään, ehkä viipyisi koko kesän ja syksyn ja kenties talvenkin, sillä olihan hän sanonut, että hänen olonsa Helsingissä ei ole hänen töittensä tähden välttämätön. Hän kuuli Olavin tulevan alas ja käyskentelevän kartanolla. Hän tuli puutarhaan ja nojasi aitaa vasten, katsellen järvelle ja hyräillen jotain itsekseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät