Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Nyt oli Risto mielestänsä suurin pohatta pitäjässä, niin paljo tavaraa ei hän ikänään ollut omistanut. Hän tosin ei muistanut eli ei tullut ajattelemaan, että vaatteet, jotka hän nyt sai, olivat jätettävät taloon palvelusajan loputtua; mutta Risto luonnollisesti ei aikonutkaan erota talosta kun oli päättänyt tulla sen isännäksi. Risto oli palvellut jo kolmatta vuotta Tuovilassa.
PELTOLA. Ei ole luulo tiedon väärtti. Kuinkas nyt Penttula näyttää toteen syytöksensä? PENTTULA. Kirottu konna! Sano, uskallatko kieltää ottaneesi rahat tuon kiven alta ? HOPPULAINEN. Johon näin sinun ne kätkevän. En, en ole sitä aikonutkaan kieltää.
Tätä tarkoitusta varten hän läksi illalla Eurytiuksen luo, jonka hän tiesi koko sielustaan haluavan auttaa hyväntekijätään. Varovaisena miehenä ei hän sentään aikonutkaan ilmoittaa hänelle todellista tarkoitustaan, sillä olihan se selvästi ristiriidassa vanhuksen hyveen ja hurskauden kanssa.
Eikä siinä enää näkynytkään haavan vaivaamaa miestä, levottomuuden kalvamaa sielua, joka inhimillisen heikkouden hetkenä, mistä ei suurinkaan ihminen ole vapaa, ilmaisee uskolliselle palvelijalleen umpinaisen mielensä maailmalta salattuja huolia näkyi taas vain kuninkaallinen sankari, voittaja, tuo voittamaton, joka ei koskaan vielä ollut vaaraa väistänyt eikä aikonutkaan väistää.
"Isäntä sanoi häntä enkeliksi, ja enkeli on hän minulle ollutkin. Mutta enhän sitä aikonutkaan sanoa. Näettekös isäntä, olipa kuitenkin totta, että sillä kertaa olin juonut liian paljon, mutta paloviinaa ei se ollut ja sepä juuri onkin pahinta." Hiki rupesi tihkumaan hänen rypistyneeltä otsaltaan, ääni oli hänet pettämäisillään, mutta hän rohkaisi mieltänsä.
Heittää vaimonsa ja lapsensa tänne kurjuutta kärsimään ja karata toisen kanssa muihin maihin, se on kovin pirullinen ajatus; ajatteletko vähääkään, mitä sinä puhut?" sanoin kauhistuksissani. "En ole heitä aikonutkaan kurjuuteen heittää.
Se saattoi hänet vain halveksimaan omaa itseään, varsinkin jos ihmeteltiin, niinkuin usein tapahtui, että kun Elsa ei vielä rippikouluun aikonutkaan. Ei lohduttanut isosti, jos sitten aina sanottiinkin: »Eipä sillä ettei sitä ehdi käydä myöhemminkin.»
Kroof karhua tyttösen ohut tulipunainen rihma kiinnitti siihen määrään, että se eräänä päivänä sulasta uteliaisuudesta tuli paljon lähemmäksi, kuin oli aikonutkaan. Miranda tietysti näki sen ja suurin silmin toivotti tätä "isoa kaunista koiraa" leikkitoverikseen. Juuri samalla Kirstikin näki sen se oli sangen lähellä ja mahdottoman suuri.
Mikkoa kohtaan hän oli enemmän toverin ja ystävän kuin isännän kannalla. Aina kun Mikko jostakin syystä oli työlästynyt ja uhkasi muuttaa pois, rukoili kauppamies itkusilmin häntä jäämään. "Minun tulee niin ikävä sinua", hän nyyhki, "minä kun vielä olen niin akkavallan alainen..." Viimemainitulle asialle Mikko tietysti ei mitään voinut. Mutta eipä hän lähtenyt, jos lie koskaan oikein aikonutkaan.
"Millä olisin teitä pettänyt?" kysyi Martti. "Lupasithan naida Susson ja yhtäkaikki suosittelet ja noudattelet toista; se on petosta, sanon minä", ilmoitteli Katru. "En minä ole aikonutkaan häntä naida. Te olette väärin ymmärtäneet minun lauseeni, joka lienee tullut epäselvä sen takia, kun en tahtonut loukata ja häväistä itseäni enkä muita.
Päivän Sana
Muut Etsivät