Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
"Puoli vuotta aikaisemmin kuin sinä jätin hyvästit yliopistolle", Adelbert kertoili, "ja niille nuorukaisille, joita ystäviksi sanoin. Olin opista köyhempi kotiin palatessani kuin kotoa lähtiessäni. Isäni ei välittänyt siitä mitenkä olin aikaani käyttänyt.
Kun on liian pitkä matka siihen kappelikirkkoon, missä silloin ilta-jumalanpalvelusta pidetään, olemme kaikki kotona; isäni ja Jack ovat Trustyn kanssa kedolla kävelemässä, äitini istuu yksin omassa rakkaassa kammiossaan portin vajan päällä, ja minä vietän aikaani joko omassa huoneessani taikka isossa omenapuussa puutarhassa. Viimis sunnuntaina istuin niinkuin omassa akkunassani.
Yliopistokin oli jälleen alkanut toimintansa, vaikkakin tosin sodan tähden vasta 1 päivänä lokakuuta. Seuraten vanhempaini vakavia kehoituksia käyttämään aikaani paremmin kuin tähän asti, olin minä päättänyt tällä lukukaudella todellisella innolla käydä opinnoitiin käsiksi. Ja niin minä aloitinkin ja koetin muutamien viikkojen kuluessa pakoittaa itseäni päätöstäni toteuttamaan.
Olin minä niin Pietarin aikuisien ystävieni Pekan ja Ellin luona itseäni ylöspitänyt, ilman minkäänlaisiin partioihin rupeematta, kuin he sitä minulta välttämättömästi vaatineet olivat, jos minä heidän luonansa asua saisin ja levollisena siellä oleskella heidän paperinsa nojassa, jonka he keisarilta saaneet olivat, aikaani viettäen ajattelemisella Margareetan päälle, ynnä kuinka minä häntä nähdä ja tavata saisin.
Ja työtönnä, toimetonna en minä tahdo viettää aikaani. Sinä tiedät, Mari, että minä olen maanviljeliä sydämen pohjasta." "No, tiedänhän. Mutta eikö sinun sopisi käyttää voimiasi ja taitoasi isäsi kanssa yhdessä tämän talon hoidossa?" "Minun tahtoni ja isäni tahto eriävät monessa kohden. Ja minun olisi vaikea totella häntä kaikissa ja toiselta puolen en minä myöskään tahtoisi olla tottelematon."
Kaikki olivat kaduilla taikka kahviloissa. "Minä tulen vähän ennen aikaani", lausui Jabaster. "Salaliittolaiset ovat valppaat. Minä ikävöitsen tätä kokousta, vaan kuitenkin minä pelkään sitä. Siitä asti kuin hän esitteli tämän tuuman minulle, minä en ole ollenkaan saanut unta. Minun mieleni on hämmentynyt. Minä en tahdo ajatella. Jos se täytyy tapahtua, se tapahtukoon heti.
Hänen ylhäisyytensä, joka oli levoton, lähetti minut teitä etsimään. Minä tulin vasta eilen. Ja mitä olette täällä eilisestänne tehneet? En ole hukannut aikaani. Oh, sen kyllä uskon. Tiedättekö kenen täällä tapasin? En. Arvatkaas! Kuinka minä voisin...? Sen nuoren naisen, jonka kuningatar otti pois vankeudesta. Sen pikku d'Artagnan'in lemmitynkö?
Olin jo seisonut tuntikauden ovipielessä lakki päässä, kun äkki-arvaamatta sain kovan käskyn tulla syömään ja vastoin tahtoani äiti minut talutti pöytään. Tässä tilaisuudessa olisin antanut vaikka mitä sen edestä, etten olisi tarvinnut syömisellä aikaani hukata eli syödä itseäni pois kirkosta. Rupesin kuitenkin käskyn mukaan syömään.
Sitten Helena ehdotteli, että menisimme Liisiä tervehtimään. Hän sanoi: "tavallisesti menen aina edeltä puolen-päivän hänen luoksensa, mutta tänään en ole vielä ollut. Minä paljonkin viettäisin aikaani hänen luonaan, mutta hän on halukkaammin yksinänsä". Me läksimme yhdessä sokean huoneeseen. Hän oli jo vaatteissaan ja istui vuoteensa laidalla laulaen hiljaa itseksensä.
Senpätähden läksin kohta närkästyneenä pois, sanottuani ovella mennessäni jäähyväiset. Sittemmin en enää tungetellutkaan "herrain seuraan." Sen sijaan kulutin aikaani vanhan ystäväni viulun kanssa ja väliin oleskelin isäntä-miesten parissa. Tällä tavoin onnistui seurustelu paljon paremmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät