Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Jollei Kersti, sepän morsian, olisi sulhollensa sitä rakkauden työtä osoittanut, että rupesi hänelle sälliksi, niin olisi Konradin ahjo varmaankin jäännyt kylmille; sillä ylt'ympärillä ei löytynyt ainoatakaan miehistä miestä, joka olisi käsityöhön joutunut. Sekä sota että sen sukulainen rutto raivosivat maassa.
Oi lemmen aurinko loistaos! Ja kuki ikuinen kukka! Ja tuli taivahan hehkuos! Ja voimaa uhkuos uutta, Sa ahjo ikuisen lemmen! Vaeltaja. Hän louhuista vuort' ylös astuiksen Moni on kivi teräsyrjäinen, Tai kasv' okavartinen piilostaan Puri jalkaa astujan urhokkaan.
Jos tuossa kohdass' ei Salattu rikos loukostansa lähde, Niin on se henki hornan, minkä näimme, Ja minun mielikuvani niin mustat Kuin tuonen sepän ahjo. Tarkoin tarkkaa; Minäkin häneen naulaan silmäni, Yhdessä sitten huomioitamme Me vertaamme. HORATIO. Hyv' on. Jos näyteltäissä Hän varkain peittää vähääkään ja pakoon Näin luikahtaa, niin varkauden maksan. HAMLET. Jo tullaan.
Tuo kansa se vieläkin uhrata tiesi Ja sitkeä olla, kun tarvittiin. Oi, ponteva kansa, oi, Pohjan miesi, Ain' ollos sa vastakin sitkeä niin! On viisikolmatta vierryt vuotta, Kun tänne aukesi ahjo uus. Se aikaa sammui jo, vaan ei suotta: Työ heelmän kantoi ja pontevuus. Työ heelmän kantoi: Tuoll' ahjo toinen On syntynyt, valoa heijastaa.
Räystäistä juoksi oistonaan vesi ja kuloiset mättäät kummun liepeillä kiirehtivät näkyviin. »Tuossa, yksi askel tästä vaan, seisoi aarniopölkky ja pölkyllä ankara alasin. Ja tässä kohisi säkeniä tupruutteleva, valtainen ahjo. Tässä näitten vaiheella hikisenä ja tulehtuneena liehuin tulen ja vasaran avulla kuonnutellen suuria rautoja kaikenlaisiksi työkaluiksi taloon.
Lieke kaunokainen Valaa purppuraa, Punahiilen kultaa, Ahjon aukioon, Kutoo kultakukkaa Hiilen hulpioon. Niinpä hiilus hehkuu, Liekki leikitsee, Ahjo tulta huokuu, Syttä suutelee Valkeainen vieno, Hohde punertaa, Liesi liehuellen Tulta ammentaa. Mutta tuli tuima Ahjon kuluttaa, Hiilet hehku syöpi, Kukat kuihduttaa: Leikki liekkiperhon, Pettäväinen tuo, Suuteloissa surman Polttavaisen suo.
En kuitenkaan minä ole kaukanen kalu tässä pajassa. Ruvettiin terästämään kirvestä. Ahjo oli vielä märkä ja kylmä, pale puhui huonosti, ja minulla peukalo pakkausi keskelle kämmentä. Ei siitä yrittänyt tulla ei kahta valmista. Kolmasti putosi teräs ensimmäisestä kirveestä ahjoon, johon se viimein hävisi, ja piti panna uusi teräs. Silloin tuli isäntä jo puhumattomaksi, silmät molkuili vaan päässä.
Näytti siltä, että kohta se antaa matkapassin mestarille. Minä en kumminkaan ollut huomaavinani mitään, olin vaan toimessa. Teräs tarttuikin melkein hyvin kirveesen, kun ahjo alkoi lämmetä. Vaan kun alasin oli korkeaselkänen ja vasara kehno, niin tuli törkeä tekonen.
Vaikeroimiset kävivät yhä selvemmiksi, ne kuuluivat joka haaralta ja erinomattainkin siitä ahjosta, johon hänen oli mentävä. Sinisiä liekkiä, käärmeitä ja sieluja, jotka kiemuroivat niiden keskellä. »Avioliiton rikkojain ahjo.» Tulikirjaimilla nuo sanat olivat piirretyt. Hän syöksyi sinne, kuuli parkuntaa ympärillään ja huusi itsekin. Huusi niin, että siihen heräsi.
Mutta muutamain viikkojen kuluttua pimenevät päivät ja yöt synkkenevät. Silloin tämä talo seisoo tässä kuin majakka, josta tuikkaa valonsäde niin kauas kuin silmä kantaa. Ja silloin tämä ei enää ole sydänmaa eikä kaukainen syrjäinen seutu. Tämä on laajan paikkakunnan henkisten harrastusten ahjo, jossa taotaan ja josta ammutaan teräviä nuolia Pimentolan väen voittamiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät