Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Vaan Agamemnon, ahdistus sydänall' ylen ange, leiriä kiersi ja käski jo airuet selkeä-äänet koolle jok' ainoan kutsumahan, nimin mainiten, urhot ilman huutoja, itsepä hän etumaisena riensi.
Ja kun minä nyt ajattelen, niin on se asia minua kaiken aikaa painanut ja vaivannut. Helsingissä tuli minulle siitä välistä semmoinen hätä ja ahdistus, että en ollenkaan tiennyt, kuinka ... ja varsinkin silloin aina, kun kuulin niiden siellä seinän takana veisaavan ja lukevan... Minun pitäisi kirjoittaa ja kiittää ja pyytää anteeksi, olisi jo kauan sitten pitänyt tehdä.
Karvas ahdistus nousi Hannan kurkkuun; muiden huomaamatta pyyhki hän pari täyteläistä kyyneltä silmistään. »Hanna rukka, mitä kirjoja sinä kannat kouluun? Nähkääs, tytöt, hänellä on Tuomas a Kempis, Kristuksen seuraamisesta ja mikä se on tämä toinen ruotsalainen »Det kristliga äret». Hanna rakas, kulta, naistako sinä aiot lukea ranskaa ja maantiedettä?»
Hänen edessään oli hänen raamattunsa, Johanneksen 16 ja 17 luku. Vähän ennen kuolemaansa sanoi hän minulle: Kasvata Anteroa niin, ettei hän hylkää Jumalaa.» Antero luki sen vielä uudelleen. Kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin. Viihdyttävä onnellisuuden tunne tulvaili läpi hänen sielunsa. Ahdistus ja pinnistys oli poissa. Minä olen löytänyt isän, äidin, itseni ja elämäni sisällön.
Horn muisti aivan elävästi tuon itämaalaisen tapauksen, kuin juuri Darja Mihailovnan paraillaan kertoessa salaisuuksiansa Helena kauniimpana kuin koskaan astui huoneesen. Kaikki jäivät aivan vaiti, salissa ei kuulunut hiiskaustakaan. Horn muisti vanhan tarinan enkelistä, joka liiteli huoneen lävitse. Kaikki pelko, kaikki päättämättömyys ja ahdistus haihtui kerrassaan.
Hän ei kuullut muuta kuin yksityisiä sanoja silloin tällöin. Odotuksen ahdistus pani ajatukset aivan kuin sekaisin. Saarnan loputtua hän ei tiennyt sitten mitään, mitä oli tapahtunut siihen saakka, kun hän huomasi istuvansa penkissään kumartuneena. Vähitellen alkoi sitten jotakin katkonaista muistiin palautua ja selvisi ensin, että hän oli jo käynyt alttarin ääressä.
ANNA: Piispa Maunu Tavast: mikään abbedissa ei ole minua lähettänyt. MAUNU TAVAST: Ei abbedissa? Kuka siis? ANNA: Sanoin jo sinulle: oman sydämeni ahdistus ja tuska on pakottanut minut Suomen rantoja lähestymään. MAUNU TAVAST: Niinkö? ANNA: En. MAUNU TAVAST: Minä ymmärrän: sielun tuska ajaa meitä kaikkialle. ANNA: Turhaan? MAUNU TAVAST: Mitä sanoin? Tietysti ei se ollut turha.
Siitä pitäen, kun hänen isänsä häntä taikoihin neuvoi ja tietojensa salapoluilla kuljetti, seurasi hän häntä kammo käärönä rinnan alla ja mielessä alituinen ahdistus. Tietäjää tahtoi hänestä isä, mutta ei tuntenut Jouko kykyä siksi tullakseen eikä voimaa henkiä hallitakseen. Isä oli sanonut: jos taian opit ja unhotat, itseäsi vastaan se kääntyy.
Toinen ahdistus oli ohi, ja nyt seurasi kolmas. Kun vähän taas oli aikaa kulunut, niin Ukko ylijumala nosti rajuilman, jonka vertaista Ilmarinen ei ennen ollut nähnyt: Tämä on ihmiskunnan epäitsenäisyys ja ajattelematon häärääminen, joka säästämättä ketään vetää yksilöt pyörteisiinsä. »Etkö sinä, joka tahdot viisaasta käydä, näe, mikä sokea luonnonvoima on ihmiselämän takanana?
Mutta kun hän oli jäänyt yksin, kaikui hänelle usein korviin tuo ompelijan kysymys: »niin, että mihinkä sitten joutuisitte?» Eräänä yönä hän näki kummallisen unen. Hän oli kuolleiden valtakunnassa; pimeätä ympärillä ja kauhistusta; koko ilma oli täynnä huokauksia ja tuskaa ääretöntä, loppumatonta. Mitä kauvemmaksi hän kulki, sitä suurempi oli henkien ahdistus.
Päivän Sana
Muut Etsivät