Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
AGNES. Sen tekevät monet muutkin kuin sinä, luulen minä. Tuure on siis välistä alakuloinen? SIIRI. Alakuloinen! Ei, niin vaarallinen ei asia ole. Jospa hän vain ei mietiskelisi niin hirveästi, Onko sinunkin miehesi tapana AGNES. Mietiskelläkö? Ei, siitä pulasta minä kokonaan vapautan hänet. No, kuinka sinä selviydyt taloudenhoidossa? SIIRI. Oo, mainiosti, varsinkin siitä asti, kun Liisa tuli.
AGNES. Miksikä ei. Tuure on tottunut punaisiin poskiin ja hymyileviin silmiin. (Siiri avaa oven oikealle.)
Tämä näytti hänestä, joka ei ollut neljäänkymmeneen vuoteen liikkunut ulkopuolella luostarin muureja, varsin pitkältä ja vaaralliselta matkalta. Täti Agnes ajattelee minua aina nuoreksi tytöksi ja luulee, että jokainen katsoo minua kauniiksi sentähden, että rakkaus tekee minut kauniiksi hänen silmissään. Hän on varma siitä, että he pitävät minua valhepukuisena prinsessana.
"Isäsi vaan koulumestari!" hän sanoi, "ja sinä itse saanut uuden silkkipuvun! Tässäkö kaikki sinun surusi, pikku Agnes?" "Kaikki", minä sanoin; "ja vaan!" "Onko siis isäsi mitään muuta, kuin koulumestari, Agnes?" hän kysyi. "Minä en hetkeäkään häpeä sitä, äiti", minä vastasin; "ethän sinä sitä suinkaan ajatellut.
Mikä se on? Missä sinun salaisuutesi on, Agnes?" Hän oli painanut päänsä alaspäin ja katseli valkeaan. "Se on se vanha juttu", sanoin minä. "
Jo samana syksynä hän sairaan luona käydessään kylmettyi, sairastui ja kuoli. Sen perästä unohtui hänen rakkausjuttunsakin. Pappilaan tuli uusi apulainen, joka meni naimisiin Ailin kanssa, ja niin tuli vanha traditsiooni täytetyksi siinäkin suhteessa. Muuta sen kummempaa ei tapahtunut niiden viiden vuoden aikana, joiden kuluttua Agnes taas tuli pappilassa käymään.
Ja vastauksen hakeminen herätti taas väsymyksen ja vastustamattoman halun nukkua. Niin, se on totta, ajatteli hän, ne töppösethän minun piti Taavetille hankkia. Hänen haavansa oli todellakin syvä. Beeda ja Agnes odottivat, että minä olisin sanalla pysäyttänyt veren. Kuinka minä sidoinkaan haavan? Kuinka minä todella osasin? Aivan kuin olisin ollut vanha lääkäri. Minä riemuitsin, kun se onnistui.
Jos minun onnistui saada unta tuokioksi aikaa, kuvittelivat helläsilmäinen Agnes ja hänen isänsä, joka lempeästi katseli häntä, niinkuin olin niin usein nähnyt hänen katselevan, edessäni rukoilevilla kasvoilla ja täyttivät minut epämääräisellä kammolla.
Saatanko koskaan unhottaa sitä?" "Semmoinen kuin silloin olit, sisareni usein jälestäpäin olen tuota ajatellut olet aina ollut minulle. Aina olet osoittanut taivaasen päin, Agnes; aina johdattanut minua johonkin parempaan; aina kääntänyt huomiotani korkeampiin asioihin!" Hän pudisti vaan päätänsä; hänen kyyneltensä takaa näin saman surullisen, tyvenen hymyn.
Ei mikään näyttänyt jääneen jälille tästä ajasta, paitsi Agnes, mutta hän, tuo ainainen tähti korkealla ylitseni, oli vielä kirkkaampi ja korkeammalla ylitseni. Kun palasin, oli Mr. Wickfield tullut kotiin jostakin puutarhasta, joka hänellä oli parin penikulman päässä kaupungista ja jossa hän nyt melkein joka päivä työskenteli. Minä tapasin hänet semmoisena, kuin tätini oli kuvannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät