Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Se oli vienyt heidät takasin heidän elämänsä siihen ajankohtaan, jonka muisto heille oli kaikista pyhin sekä samalla kaikista katkerin, ja joka sen kautta muistutti heitä heidän ensimäisestä onnestaan ja korvaamattomista tappioistaan. Ne kaksi olivat Agnes Drake ja Vanloo. Kustaa Drakea oli enemmän miellyttänyt katsella laulajaa kuin kuulla laulua, jonka tunteen hemmittelyä hän ei käsittänyt.
"Vaan kuitenkin", lausuin minä, "käyn niin onnettomaksi ja kiusaantuneeksi, ja olen niin horjuva ja epäneuvoinen, kun koetan lujittaa itseäni, että varmaan tiedän kaipaavani jonkunlaista sanonko sitä siksi? luottamusta". "Sano sitä siksi, jos niin tahdot", arveli Agnes. "Hyvä!" vastasin minä. "Kuule siis!
"Minä en tiedä, miksi sanon sitä", vastasin minä. "Minä luulen, että olen vakava ja kestäväinen?" "Minä olen varma siitä", arveli Agnes. "Ja kärsivällinen, Agnes?" kysyin vähäisellä epäilyksellä. "Niin", vastasi Agnes nauraen. "Jotenkin".
Hän oli sanonut minulle, että hän tiesi, että Agnes oli "niin kovasti järkevä". Mutta kun hän havaitsi, että Agnes näytti yhtä haavaa niin iloiselta ja totiselta, niin miettivältä ja niin hyvältä, huudahti hän vähän iloisesta hämmästyksestä, syleili ystävällisesti Agnesia ja nojasi viatonta poskeansa hänen kasvojansa vastaan. Minä en ollut koskaan ollut niin onnellinen.
Siitä elä sure! lohdutti Agnes. Eihän hän tiedä mitään koko asiasta, ja sitä paitse emmehän me mitään pahaa ole tehneet. Mutta kuinka hauskaa olisi olla poika! huudahti Edit. Kuinka minä hakkailisinkaan teitä kaikkia. Ja minä Planchettea, virkkoi Bertta samassa sisään saapuvalle, frakkiin puetulle taloudenhoitajattarelle, jonka he taas tempasivat piiritanssiin mukaansa.
Aijotteko sitten kavaltaa meidät hänelle, vastasi Edit, katse murhaavana, ja kääntyi taas tyttöjen puoleen: Kas niin, Bertta saa tämän lyhyen vihertävän röijyn. Neiti Planchette, pitäkää pöytäkirjaa! Ellen saa tuon sinertävän takin ja vaaleat housut. Ja Agnes, katsotaan, hän saa tämän komean frakkipuvun. Se tulee sinulle mainiosti sopimaan.
Minä olin huomannut sen ja olin usein kummastellut, eikö hänkin ollut huomannut sitä. Minä epäilemättä näytin nyt jotakin semmoista kasvoissani; sillä hän loi samalla silmänsä maahan, ja minä näin kyyneliä niissä. "Kerro minulle, mitä se on", lausui hän matalalla äänellä. "Minä luulen puhunko aivan suoraan, Agnes, koska rakastan häntä niin paljon?" "Puhu", vastasi hän.
Hän oli jättänyt Agnes Draken rauhaisaan maataloon Seelannin pyökkimetsäin varjostamalle rannalle ja rientänyt takaisin Tukholmaan, jossa valtiolliset tapaukset vaativat hänen läsnäoloaan. Sitä ennen hän oli kuitenkin matkalla vielä käymäseltään pistäytynyt kerran kotiseudullaan. Sigurd, sanoi Vanloo kesken puhettaan, minä en tälläkään kertaa ole saanut tietoa äidistäni enkä sisarestani.
Kun luin sitä, tuntui mielestäni, kuin Agnes olisi puhutellut minua. Oli niinkuin hänen sydämellinen äänensä olisi soinut korvissani. Mitä minä muuta voin sanoa! Viime aikoina kun olin ollut poissa kotoa, oli Traddles pari kolme kertaa käynyt minua hakemassa.
Agnes ja Cecilia katselivat häntä koko ajan hyvin tarkkaavaisesti. Miten omituinen, yksinkertainen mies hän oli! Koko hänen olentonsa, hänen vartalonsa, muotonsa, äänensä ja liikkeensä olivat niin terävät ja tarkkapiirteiset, että ne vastoin tahtoakin painuivat katsojan mieleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät