Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Tiedän m. m., että hän on tavattoman oikeamielinen ja rakastettava nuori mies. SIIRI. Oikeamielinen ja rakastettava! Ohoo, se on aivan liian vähän! Hän on parhain, viisain, kaunein, hauskin, AGNES. Hillitse itseäsi. Nyt on minulla hänen luonteensa aivan selvillä. Te rakastatte toisianne siis yhä edelleen? SIIRI. Yhä edelleen? Etkö sinä ja miehesi sitten AGNES. Mekö?
Siten kuolevat joskus lapset, mutta useammin elämäänsä kyllästyneet ikäihmiset, joille nukkuminen kuolonuneen on elämän viimeinen nautinto. Agnes luki Vanloon kasvoista, että ero Hedvigistä oli välttämätön. Hän laskeutui polvilleen tytön pääalustan viereen ja kostutti nukkuvan kiharoita kyynelillään. Vanloo kysäsi palvelijalta hiljaa, missä herra Kustaa oli.
Mutta minä rakastin häntä; ja nyt sain siitäkin jonkun lohdutuksen, että epämääräisesti ajattelin jotakin kaukaista aikaa, jona kenenkään moittimatta voisin tunnustaa sen; jona kaikki nämät olisivat ohitse; jona minun sopisi sanoa: "Agnes, niin oli, kun palasin kotiin; ja nyt olen vanha enkä ole sen jälkeen koskaan ollut rakastuneena!" Agnesissa en kertaakaan huomannut mitään muutosta.
Minä ymmärsin, että asiat jo kauan aikaa olivat kallistuneet sinnepäin: niin, jos vähänkin ajattelin, täytyi minun havaita, että asiat olivat kauan aikaa kallistuneet sinnepäin. Minä pysyin äänetönnä. "Hänen valtansa isäni suhteen", lausui Agnes, "on sangen suuri.
On se sentään onnellista, kun on saanut oppia velvollisuutensa, niinkuin me molemmat. Ja kylässä? SIIRI. Niin, silloin se on mielestäni velvollisuuteni minua itseäni kohtaan. AGNES. Tietysti. Kas niin, lapsonen, alotahan nyt. SIIRI. Ensimäisellä kerralla, kun prinssi ja prinsessa näkivät toisensa, he rakastuivat, rakastuivat kauheasti.
Ruhtinatar on vienyt hänet mukanaan kaikkiin Pietarin hienoimpiin ja ylhäisimpiin piireihin, yksin hoviinkin. Agnes on kirjoittanut sieltä, että hän on kuin huumeessa, rientää yhdestä huvista toiseen, tuskin ennättää selvitä välillä. Hänelle kun se kaikki vielä on niin outoa, täydellistä satumaailmaa. Nyt jäimme sanattomiksi. Te tietysti ette voi kuvaillakaan semmoista suuren maailman elämää?
Aina vaan publikanit näyttivät sitä tekevän. Täti Agnes oli toisinaan huolestunut. "Vaan kuitenkin", hän lausui, "olen minä tullut. Minä en ole enää niitä, jotka pitävät itseänsä vanhurskaina ja ylenkatsovat muita. Mutta minun täytyy astua sisään kaikkien viimeiseksi muitten jälkeen.
Agnes suostui ja niin päätettiin lähteä järven rannalla sijaitsevalle kirkkomaalle ja käydä Hedvigin haudalla.
Mutta kyllä se sentään varsin hyvin riittää, kun osaa olla tarkka. AGNES. Ja miehesi osaa olla? SIIRI. Sitä en ole sanonut. AGNES. Sinäkö siis olisit SIIRI. Niin, meidän kesken sanoen, niin Tuurella on aivan nurinkuriset käsitykset taloudenhoidosta. Hän vaatii vain, että pitäisi olla ilman sitä, mitä on vaikea hankkia itselleen. AGNES. Ja sinä? SIIRI. Minä?
Agnes nauroi heleästi, Antti oli sanonut jotain hupaista. Naurakaa te vain! Naurakaa ja iloitkaa! Mitäpä teitä minun tuskani liikuttavat.... Hurja ajatus lensi päähäni. Jos heittäytyisin järveen ? Eiköhän Antti silloin heräisi hurmauksestaan? Eiköhän omatunto häntä löisi? Ja eikö hän sitten surisi ja katuisi? Vanhat muistot elpyisivät, hän kaipaisi uskollista puolisoaan, kaipaisi lastensa äitiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät