Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Joudu nyt Maria!" Kapteeni astui huoneesen. "Tulepas kanssani, lapseni", sanoi hän vaan, otti Mariaa kädestä ja vei hänet pois. Aatto katsoi neiti Schwalbeen, joka nyykäytti päätänsä.
Ja se oli vain juhlan aatto, sillä oikea juhla oli vasta jonakin seuraavana päivänä, jolloin jotkut vuokralaisista liittyivät yhteen ja lahjoittivat rouvalle ja hänen perheelleen vapaapiletit teatteriin tai konserttiin. Se oli varsinkin rouvalle itselleen suuri tapahtuma.
Mutta vanno sinäkin. Olethan minua kohtaan kuin oma poikani; täytyy katsoa, että, jos niin tapahtuisi, voisit olla häntä kohtaan, kuin oma veli. Kuulkaa siis kumpikin ... kuulkaa." Hän lankesi polvilleen rukoustuolin astimelle. Hän kätki päänsä hetkeksi molempiin käsiinsä ko'otakseen paremmin ajatuksiansa ja muistojansa. Sitten kääntyen äkkiä, hän alkoi: "Oli Saint-Jacques'in tappelun aatto.
Se on elänyt elettävänsä, siinä on tapahtunut kaikki, mitä siinä on voinut tapahtua ja minkä siinä on tarvinnut tapahtua. Se on jo mennyt ruttaan ja on menemässä ikuiseen jäähänsä. On tyhjyyden aatto, iankaikkisen olemattomuuden ilta ennen sen lopullista yötä. Ajallinen ja olevainen on vajaata ja vaillinaista, koska siihen täytyy joka hetki jotakin lisätä.
Mariasta tuntui kuin olisi tuo ollut unelma! "Sitten palaan." Juho otti jo muutaman askelen, mutta kääntyi äkkiä. "Anna minulle sananen mukaani matkalleni, yksi ainoa!" Mitähän hän sanoisi? Katse korvasi sanoja. "Kiitos", Juho ojensi kätensä häntä kohtaan, "kiitos!" "Maria, Maria, minne menetkään", rouva Linde oli äkäissään. "Aatto on kaksi kertaa sinua kysynyt.
Vasta sitten kun tovin oli yskinyt ja kakistellut, oli taas rauhottunut entiselleen ja liitupalasen pöydän nurkalle pannut. "Jos ei tämän tekiä viikon kuluessa minulle ilmottaudu, saa koko luokka istua laskiaisaamupuolen arestissa, muistakaa se!" Niin oli maisten sanonut ja niine hyvineen mennyt jättäen luokan pelon ja hämmästyksen valtaan. Nyt oli laskiaistiistain aatto.
Juho pudisti hänen kättään: "No, tehän tulette mukaan?" "En tule, olen vaan rasitukseksi." "Mutta Aatto kulta", äiti näytti huolestuneelta, "miten sitten menettelemme? minun on vaikea tulla toimeen ilman Mariaa." "Tietysti." "Mutt'en myöskään voi jättää sinua yksin! jos ei vaan tuo Anna-Kressa olisi noin kovin tyhmä, ottaisin hänet mukaani."
Sitten rupesimme haastelemaan menneistä ajoista. Se oli Evan ja Fritzin, Atlantin ja Konradin hääpäivän aatto. Ja me, yksi perhe yhdessä uskossa, jouduimme itse-altamme puhumaan niistä eri teistä, joita myöten Jumala oli johdattanut meidät samaan päämäärään.
Onhan nyt markkinain aatto ja kansaa rientää, miehiä, vaimoja, vanhoja, nuoria, läheltä ja kaukaa, kaikki ne ilolla markkinoille entävät. Naiset istuvat kärryissä myhäellen, pyhävaatteihinsa puettuina, ja miehet heidän polvillaan. Kolme, neljä, joskus kuusi ja seitsemänkin henkeä on kussakin hevosessa. Ruoskat heiluvat, miehet hoilottavat, ja hevoset kiitävät eteenpäin.
"Alimmaisella nöyryydellä, korkea herra", virkkoi vanha hanskuri, "pyytäisin saada huomauttaa teille, että nyt on Valentinin aatto, joka ei ole mikään asia-aika, ja että minä voin ensi-arkena saada teidän kunnioittavaiset käskynne jonkun palvelijan kautta, niin varhain kuin vaan tahdotte ne lähettää".
Päivän Sana
Muut Etsivät