Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
"Aatto lähetti minua hakemaan lohta, täti, mutta niinkuin tiedätte, on se häneltä kielletty." "Minkätähden siis tulet? luuletko minulle olevan mieluista antaa kieltävä vastaus? pyydän anteeksi, herra Bruhn, mutta eräiltä puuttuu todellakin niin täydellisesti järkeä, että peräti kadottaa malttinsa."
Juho ei ollut lempeällä tuulella. Tuolla hän jo tuli päivä-varjostin kädessä. "Nyt panen sen riippumaan puuhun niinkuin eilenkin. Lainaatko tuolisi, Aatto?" "Sallitteko?" Juho otti sen tyyneesti häneltä ja asetti sen riippumaan rankisena. "Kas, tuolla tavalla! tuohan on oivallista kiitoksia". Hän loi Juhoon iloisen ujostelemattoman katseen. "Käytännölliset liikunnot."
Rikkaat ja rikkaitten piiatkin ajelivat hevosilla, köyhät taas jalkaisin kulkivat, ja kiire näytti kaikilla olevan. Oli joulukiire, sillä nyt oli joulun aatto ja aaton aamunahan sitä on hommaa: rikkailla vielä hirveän paljon hankittavaa, köyhillä kaikkensa. Suurissa laumoissa kulkivat köyhät katuja, millä vasu, millä kannu, pussi tai muu riepu kädessä, muutamilla kaikki nämä varustukset.
"On kyllä, mutta en istu mukavasti toimita minulle tänne korkea tuoli, Maria!" Hetken kuluttua tuli hän sitä kantaen. "Otin matkaviitan mukaani, Aatto!" Siinä oli äänen painoa! Hän laskeutui polvilleen ja levitti viitan. "Aivanhan tahdot minut tukehuttaa, jospa olisit pikemmin tuonut päivä-varjostimen. Suokaa anteeksi herra Bruhn, tämä on ikävää teidän kuulla." "Kipu on joka miehen isäntä."
Olemme aikoneet jos siihen suostutaan syödä varhaista illallista teeveden kanssa, ulkona, taivasalla, juuri ennen lähtöämme. Onko kaikki jo valmista matkaa varten, Maria?" "On", hän vastasi Juhon tervehdykseen; katsannossaan taidettiin lukea "kiitos viimeisistä." "Eiköhän mitään vaan ole jäänyt sinulta unohduksiin?" "Häneltäkö!" huudahti Aatto painavasti.
"Hyvää huomenta, setä!" hän juoksi setäänsä vastaan ojentaen hänelle molemmat kätensä, "rakas, rakas setäni!" Pieni pää kallistui hänen rintaansa vasten. "No, mikäpä nyt, Maria kulta!" "Olen vaan niin iloinen! Hyvää huomenta, Aatto, jaksatko paremmin?" "Pikkaisen paremmin, mutta kyllin huonosti sittenkin.
Hiljaisuus on jo kauvan vallinnut talossa. Jo kauvan sitten on Turva tänä iltana viimeisen kerran varottavalla haukunnallaan vastannut niihin ääniin, joita sattumalta kuului pimeästä metsästä. Sisällä avarassa ja puhtaassa tuvassa nukkuvat jo kaikki, isä ja äiti, sisaret ja veljet sekä Aatto, leposijoillaan.
Lokakuun 23 päivä oli meille tuon kuuluisan tappelupäivän aatto. Aseita koeteltiin ja jaettiin muona- ja ampumavaroja. Se ilmoitettiin kursailematta, että huomenna on tapeltava ja ajettava turkkilaiset pois eräästä kylästä; kylän nimeä ei muistaakseni sanottu emmekä me olleet sitä aivan uteliaat tiedustelemaankaan.
"Eikö joku naisista laula?" kysäisi Juho, Agatan lopetettua. "Ei, siihen vaaditaan paljo", Natalia naurahti, "teillähän on niin suuret vaatimukset." "Yksinkertainen laulu minua miellyttää." "Maria, nyt on sinun vuorosi", Aatto tuli Juholle avuksi "kylläpä, äiti; osaa hän! Marialla on pieni sievä ääni."
Eräänä iltana kesäkuussa istui tietäjän tyttären-tytär vuoren läntisellä äyräällä katselemassa sitä vilkasta liikettä, joka hyöri jokea pitkin. Se oli kristillisyyden perustusjuhlan aatto ja väkeä oli joukottaisin kokoontunut osaksi juhlan tähden, osaksi niitä markkinoita varten, jotka jo aikaisin olivat liittyneet isompiin kirkollisiin kokouksiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät