Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
He olivat jo ovella, kun Panu huusi heidät takaisin. Rahaa saanette! Vielä riittänee haltijain aarre tämän talven varalle. Teille kelvottomille haltijain uhrimaljan tyhjennän. Hän otti tuvan nurkasta kaapista haltijan hopeaisen uhrimaljan, joka oli täynnä hopearahoja, ja tyhjensi sen pöydälle: Ottakaa siitä, kun iljennette! Miehet katselivat epäillen toisiaan.
»Sano niin, jotta », yritteli Mari rattailta neuvomaan, mutta Liispetta kuoma tukkesi kämmenellään hänen suunsa, sanoen: »Ole nyt hiljaa kuoma!» Ja Mari vaikeni hetkiseksi. Jo tuli Pietari mahtavana takaisin puotimies mukana. Mentiin niitten rattaitten luo, joihin aarre oli säilytetty.
Mutta ylipäänsä heillä oli nyt koko lailla paremmat olot kuin Oren metsiin tullessa; varsinkin elukat olivat suuri aarre. Aika kului; täytyi joutua, jos mieli saada asunto ennen talven tuloa. Tuskin oli puoliyö ohitse, kun tuo pieni joukko jo lähti liikkeelle. Heikki kulki edellä; sitten Mattu lasten kanssa, heidän jäljessään karja ja viimeisenä Yrjänä.
Ah, ajatteli hän itsekseen, mikä aarre hyvyyttä ja rakastettavaisuutta onkaan ollut kätkettynä tuon huonosti hoidetun pinnan alla, ja mikä jalo olento voineekaan vielä kehittyä tuosta luonnonlapsesta, kun hän vain tulee hellän äidin hoitoon hän, jota äiti ei milloinkaan ole hoitanut! Rohkeutta, Ester! lohdutti hän. Rohkeutta, pieni itkettynyt sisareni!
Sun täytyy mennä; Mua joka hetki täällä iskut kohtaa Vihaisten silmäin, muu ei lohtunani Kuin ett' on mailmass' aarre, jonka kerran Näen vielä.
Käy ilmi sulle, jos nyt tuumit tuota, lupauksen arvo kallis, jos sen laatu niin on, ett' Taivas suostuu, kun sa suostut. Liitossa ihmisen ja Luojan aarre tuo suuri uhrataan, ja niinkuin sanon, se tapahtuu juur' tahdon toiminnalla. Mit' tarjota siis korvaukseksi voitais? Jos luulet hyvin käyttäväs, mink' annoit, hyväksi kääntäväs työn luulet pahan.
Se kuva, joka oli edessäni, kuinka tuo sievä pikku sydämeni aarre koko yön oli nyyhkinyt ja itkenyt kuinka hän oli ollut yksinään, peloissaan ja huolissaan kuinka hän oli niin surkeasti pyytänyt ja rukoillut tätä kivisydämistä naista antamaan itselleen anteeksi kuinka hän turhaan oli tarjonnut hänelle noita suudelmia, ompelu-rasioita ja hempukaluja kuinka hän oli kovin suuressa tuskassa, ja kaikki minun tähteni heikonsi sangen paljon, mitä vähän arvokkaisuutta olisin kyennyt osoittamaan.
Hän yksin tietää paikan, mihin suuri aarre on kätketty. Tähän aarteeseen yhtyy kyyneliä ja verta, sillä se on sotasaalis, saatuna hurjien taistelujen kautta Böömissä.
Mi rikas, mikä köyhä taas! Mi heikko, mikä väkevä! Onk' aarre rikas piilossaan? Säilyssä miekka mahtava? Sa peitteet poista hellästi: Jo kohoo onnes hymysuin! Sa miekkaan tartu, voimakas, Ja voitto, kunnia palkkasi! Huokaus. Oi, paljon säästöä ois, Ja pikemmin perille päästä vois, Jos hitaus, halu ei vaivais meitä. Mit' onnea päällä maan, Jos ei ois viiniä vaan Eikä naisen kyyneleitä!
Silloin ymmärsin, että se, mitä hain, oli jollakin henkilöllä läheisyydessäni, ja samassa te tulitte sisään. Mutta aarre ei ollut mukananne; se oli Vaasassa. Kas siinä syy, miksi olen teitä seurannut ja palvellut teitä ja hankkinut teille kuormittain kultaa. Nyt vaadin palkkani. Kuinka minä köyhä mies voisin omistaa niin mahtavan kapineen? kuiskasi Larsson.
Päivän Sana
Muut Etsivät