Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Siellä mailla sinä varmaankin kerrot taas sille maisterin väelle, miten minä olen onnettomassa tilassa ja miten meidän lakkomme menee yhä vaan päin seiniä! Tottapa puhuisinkin! vastasi Julia tosissaan. Sinusta tulisi vielä mahdollisesti ihminen, jos jättäisit kaikki semmoiset hullutukset. Se sinun täytyy myöskin luvata ja tehdä, muuten muista...! Uhkaatko? naurahti Aarnio. En!
Vihavainenkin sen huomasi, häneen sanattomana katsoen. Kyllähän se niin on, alotti Aarnio, että mestari kylläkin voisi suostua ja kirjoittaa nimensä, mutta siinä on määräävänä muutamia näkökantoja... Mitäh! tokasi nyt Vihavainen. Nyt en minä oikein ymmärrä! Niin, jatkoi Aarnio, muutamia näkökantoja.
Mutta hyvä rakas Julia, alkoi Aarnio häntä asetella. Hyvä ja rakas! He, he, he! Jos sinä minua rakastaisit ja olisit koskaan rakastanut, et sinä olisi sillä tavalla käyttäytynyt! Ja minä höperö kun en uskonut maisterin ja rouvan sanoja ja varoituksia. Nyt olet menettänyt jo työpaikkasi ryhtyessäsi moisten kansanvillitsijäin kanssa tekemisiin.
Siell' ovat laveat tasangot, joita syvät vuonot ja lohirikkaat joet yhdistävät, siell' on Bardo ja tuo kaunis Monselven, jossa vehreät niityt, aarnio hongikot, hyvin rakennetut talonpojan talot, kypset mansikat ja viinamarjat matkustajan saavat hämmästyneenä mykäksi; siell' on kahden-, kolmenkymmenen penikulman pituisia laaksoja, joita pitkillä piustoilla haaksikululle kelpaavat Alten- ja Tenojoet vettävät, ja joiden rehevät ruohokot ja lehdekkäät lehtimetsät aaltoilevat.
Sehän se on etten minä niistä asioista käsitä, huokasi Julia, mutta olenhan minä niistä sentään jotain kuullut. Kaarlo, kysyi hän sitten äänellä ikäänkuin heräten, eikö ne ole samoja kun sosialistit? Aarnio naurahti. No entäs sitten? Minä olen niistä kuullut kerrottavan paljonkin! jatkoi Julia. Ja mitä esimerkiksi? Hyvinkin paljon! Ja oikeinpa hullua vielä. Paljon ja hullua!
Hän korotti äänensä ja kysyi: Tahtovatko toverit siltä varalta jos joukossa on näistä säännöistä tietämättömiä, että ne luetaan pykälä pykälältä? Ei ei! Alas! Asiaan! kuului nyt jo kaikilta puolin. Aarnio huomautti että keskusteltaisi päättyneen lakon johdosta, johon yleisesti yhdyttiin. Kovanen istahti nolona puhetta johtamaan.
Se on veliseni semmoinen naula, joka vetää. Usko se varmasti! Aarnio halusi tätä nyt yhä tiukemmin tietää. No jospa tuon sinulle sitten lopultakin sanoisin, kun sitä melkeinpä halveksuen tiedustelet. Me asetamme yksinkertaisesti pystyyn suuren rautateollisuustehtaan! Kuinka ... kuinka, uteli Aarnio tuskinpa uskoen korviaan! Kovanen toisti nyt hyvin mahtipontisena uudelleen sanansa.
Te olette sitten se pieni Julia! Eikö niin?! Niin, silloin pieni, Julia myönsi nauraen. Ja ettekö te ole Kaarlo Aarnio? Sehän tuo on nimeni, vastasi Aarnio sydämellisesti. Tämän jälkeen tanssivat he vielä yhä uudelleen ja uudelleen, eikä se tuntunut rasittavalta, kun olisi päinvastoin tehnyt entistään yhä virkeämmäksi.
Kaikesta tästä tuli Aarnio sen otaksumaan, että hänen mielialastaan riippui kokonaan iloisuus, alakuloisuus tai surullisuus Juliassa. Espiksessä soitti musiikki, ylioppilaat joivat ja mellastelivat vallattomina kaikkialla. Työläisnuorisoa oli suurissa joukoin kokoontunut kesäravintoloitten edustalle herraskaisten elämöimistä katsoa töllistelemään.
Mutta jospa ihmiset puhuisivatkin mitä hyvänsä, itsehän tiedämme kuitenkin paremmin! jatkoi Aarnio. Mutta sitä ei uskota! Eikö? Vähään aikaan eivät he nyt puhuneet sanaakaan, äänettöminä ajatuksissaan astuen kaupungin puistossa loan tahmentamaa leveämpää käytävää peremmälle merenrantaan, jossa oli yksinäisiä istuimia pensaikkojen keskellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät