Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Se on varma, että äiti ei häntä tunne. Aappo! huudahti äiti iloisena, kun Aappo ilmestyi tallin ovelle. Hänellä oli ollut ikävä Aappoa. Jopa sinä olet sievä, aivan kuin herraspoika! sanoi sitten äiti. Mutta lapset eivät tunteneet, suu auki töllistelivät pysäytettyään leikkinsä. Eipään oo Aappo! intti Ville, joka Aapon jälkeen oli vanhin joukosta, vaan melkein lyhin, kun hän oli kyssäselkä.
»Sinä aika vauhake olet», kuului tuttu, Latun Liisan huutava ääni. »Kun menee töröttää, vaikka minä huusin. Etkö kuullut?» »En.» »Herra nähköön sinua, nahkakorva! Ja minä rääkyin, minkä sielu sieti.» »Eivätkö toisetkaan ole vielä menneet?» »Jo apposten aikoja, vaan minä kävin Vimparin Aappoa käskemässä, ja se oli kerennyt mennä kerjuulle, niin piti lähteä sitä hakea humppasemaan.
Hellää huolta pitäessään Jorista, verhotessaan häntä rakkautensa koko lämmöllä, tunsi hän aina samalla syvää sääliä Aappoa kohtaan. Aappo raukka, josta Mari ei enää välittänyt! Kai hän on kauhean onneton hylättynä. Jos Aappo tulisi ja puhelisi hänelle, niin hän lohduttaisi ja taivuttaisi Marin rakastamaan Aappoa.
"Mitäs poikani on tehnyt?" kysyi Tapani rättäriltä. "Hän löi muutamaa juomatoveriansa Laikkalan Aappoa liian kovasti sattui käymään poika ei sen enempää noussut". "Hän olisi joutanut nousemaan", virkkoi Hannu, "mutta muuan toinen, joka tänään oli allani, olisi sen iskun ansainnut. Ymmärrättehän, isä". "Viekää pois tuo kurja", sanoi Tapani. Miehet lähtivät Hannun kanssa.
Simo heittäysi Aapon kaulaan ja sanoi: "Oi, rakas veli, johda minutkin tästä portista sisään; anna minulle minun syntini anteeksi, minun ei tarvitse sinulle mitään tunnustaa; sinä tiedät mikä viheliäinen synnin orja olen". Suuret ja viljavat vedet vierivät hänen poskiansa alas ja hän katsoi Aappoa niin rukoilevasti.
Ehkä kaikki nuo, joitten kuvat hänellä oli, olivat rakastuneet häneen ja hän on hylännyt Aapon. Minkähän tähden Mari on Aapon hylännyt? ajatteli Elsa kotia mennessään. Miksikähän hän ei rakastanut Aappoa, vaikka kaikki ihmiset kiittivät Aappoa ja sanoivat, että hänestä tulee hyvä pappi, hän oli niin kauniisti saarnannut.
Elsalla jäi mieleen aina Maria kohtaan sydäntä särkevä sääli. Mari oli niin hyvä, herttainen ja niin kaunis ja olisi voinut uskoa, että hän voi tulla vielä onnelliseksi, mutta hän itse oli niin toivoton ja synkkä aina. Mari oli kertonut, että hän rakastaa vielä Aappoa.
Hän päätti, että Aappo on varsin tahtonut häntä peloitella ja piloillaan niin teki ja puhui. Olihan hän muutenkin niin leikillinen ja ylimielinen. Elsa katui, että oli niin sanonut Aapolle erotessaan hänestä, ja häpesi, kun oli pelännyt häntä. Ei hän nyt kehtaisi Aappoa silmiinkään katsoa. Mutta illalla työstä kotia tullessaan oli hän kuitenkin arka.
Ehkä Mari onkin vain jostakin väärinkäsityksestä Aapolle suutuksissaan ja rakastaa vielä Aappoa. Elsa kuvitteli täydellisen kertomuksen, jossa nämä rakastavat ovat väärinkäsityksestä luopuneet toisistaan, vaan rakastavat toisiaan kuitenkin ja ovat onnettomia. Elsa sääli molempia ja itki. Muutamana iltana Elsan työstä tullessa tuli Aappo Elsan kanssa kävelemään.
Odottivat joka hetki Aappoa hartaasti. Mutta he eivät nyt tunteneet veljeään ja elättäjäänsä. Suu auki töllistelivät vain. »Se on Aappo. Ettekö tunne?» sanoi äiti. »Eipään ole», inttivät muut nyreinä, vaan Ville raukka purskahti leveään itkuun ja huusi: »Eipäää ooo Aaappo.». Se olisi pitänyt olla aivan erilainen, jos mieli Ville Aapoksi tuota tunnustaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät