Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Minä rohkaisin luontoni ja menin puhuttelemaan mummoa, sanoen hänelle: Ei Aapeli mitään pahaa meinaa, se vaan koettelee tehdä lauluja. Niin, tehdä lauluja, tehdä pilkkaa minun köyhän ihmisen tuohivirsuistani. Sellainen oppi on parempi saavuttamatta kuin saavutettuna. Kyllähän se taitaa niin olla, sanoin minä, mutta hän ehkä teki sen epähuomiosta. Epähuomiosta!
Muutoin oli hän harmaassa, puolivillaisessa hameessa ja röijyssä; päässä oli liina, sidottu juuri kuin leipojalla tai kupparilla. Kun Aapeli joutui töllin eteen, alkoi hän kohta laulamaan: Minä seisoin lammin rannalla, Ihanaisessa metsässä; Näin, näin minä ämmän seisovan Tuohisissa lötöissä.
No jos siellä ei ole asiata, niin nosta vaikka tuonne Anna Liisan kamarin nurkkaan, sopii se siellä olemaan. Aapeli kuljetti samana iltana kaappinsa luvattuun paikkaan ja katseli nyt samalla tiellään tätä talon tyttären kamaria uteliailla silmillä, varsinkin kun oli isännän sanoista ymmärtänyt, ettei sinne ole lupa kurkistella kuin suurimmissa tarpeissa.
Ja viimein hän huudahtaa, kysyy, nukkuuko Aapeli... Hän itse ei nuku. Hän on miettinyt sitä uutta urheiluaan, mullan siirtämistä paikasta toiseen; ja sitä Magogin sotaa... Omituinen kirja! Eikö Aapelus, joka on kirjojen kauppias, ole sitä vielä lukenut? Siitä puhutaan syyllä. Siinä ennustetaan raamatun pohjalla.
No, mitä hänelle teitte, että hän teidät vangitsi? kysyi vaarini naurahtaen. Emme mitään suuria tehneet Pirttilän paimen, Könkölän Aapeli, lauloi yhden värssyn töllin pihalla, kun mummo pyykkiä pesi. Mimmoinen se värssy oli sitten? kysäsi vaarini uteliaan-näköisenä. Minun täytyi kertoa se hänelle, niinkuin muistin.
TIMO. Mutta olisi minulla kortteli viinaa ja pari sanaa kuiskata Nikulan Ananian korvaan, niin kuulisimmepa piankin vaikka syllän pituisen veisun, jossa kyllä näytettäisiin mikä mies hän on tämä Aapeli. Suuri lurjus ja hunsvotti hän on; kävelee pitkin kyliä klaneetti kädessä, tekee pii'oille lapsia ja elää vanhan äitinsä niskoilla. Uuspeili koko mies.
Silloin myhähtää Aapeli ajatuksissaan jotakin leikillistä, ja ajattelee ainoastaan: *Lyygia*! Tahi kun tulee eteen jokin Muttiselle lapsuuden ajalta tuttu paikka ja hän virkkaa puolittain itsekseen: »Tästä minä ennen kuljin, noin pienenä», silloin Lyygia painaiksen hänen kainaloonsa ja sanoo jotakin hyvää ja hellää kuin pienelle lapselle, kuvitellen lihavaa Muttista tepsuttamassa siinä niin pienenä, pienenä.
EENOKKI. Mutta minun sisuni ei anna perään, se ei siedä heidän elämäänsä, jumalatonta elämäänsä tämän tytön kanssa. Provastin täytyy saada siitä tieto. AAPELI. Mutta minä kysyn sinulta vielä: mitäs, jos he ampuvat sinun? Ampukoot! Tässä mailmassa ei auta. AAPELI. Niin sinä sanot. EENOKKI. Tahdonpa hävittää sen terren-pelin, sanon minä.
Olenko lykännyt kenenkään härkää sapattina kaivoon? En suinkaan. Olenko minä kähminyt toisen miehen vaimoa? Pois se! Kuka sen taitaa sanoa ja todistaa? Minä panen tämän kysymyksen sydämmelles, Eeva Helander. Katsahda päälleni ja vastaa. EEVA. Tuommoinen mies. AAPELI. Tämmöinen olen vaan, fröökinäni. EEVA. Mikähän sinä olet oikein?
Härkämäen pojat sillä välin olivat päättäneet käyttää hyväkseen isän poissaoloa ja lähteneet vihkasemaan Lehmäniemeen. Mutta juuri kun he aikoivat poiketa kirkkotieltä, näkyi isä tulevan vastaan. Halu olisi ollut paeta, vaan eihän sitä ilennyt eikä oikein uskaltanutkaan. Istuivat tiehaaraan ja odottivat isän tuloa. Härkämäen Aapeli oli harvoin ollut niin hyvällä tuulella kuin nyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät