United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tommola tuli Aapeli Muttisen luo. Hän nousi siellä ensimmäisenä aamuna vuoteestaan lujasti päättäen hoitaa terveyttään, ei kuitenkaan varsin varhain, vaan kello puoli kymmenen, sillä levon täytyy olla maalla syvä, sellainen, että jalat käyvät unen pohjaan asti, sanoi Oiva Tommola.
Malilan renki Aapeli oli lukkarissa ollessaan oppinut jonkun verran kirjoittamaan, ja nyt hän pyhinä neuvoi toista renkiä ja ketäpähän sattui. Malisesta se oli mieleen, vähemmin pyrkivät kylään, ja olihan se sekin jotain kunniata talolle, kun rengit osaavat kirjoittaa paremmin kuin muualla taloiset. Joskus hän itsekin näytti kirjoituksen mallia, että miten ponnosti sen pitää käydä.
AAPELI. Eenokki, kysy häneltä tässä Joosepin kuullessa, jos hän tahtoo ottaa minua mieheksensä. Minä kysyn sinulta, Eeva Matintytär Helander, jos sulla on vakaa aikomus tulla vaimoksi Aapeli Simeoninpojalle. EEVA. Minä en huoli hänestä; menenpä takaisin herraini luoksi. Vai niin! AAPELI. Kysys häneltä toinen kerta.
Ja hän arastuu yhä enemmän, kun Aapeli tulee aivan kaiteen viereen ja katselee sinne, juuri häneen ... niin totisena, turpein ja tuimin silmäluomin. Käkriäinen muistaa kontrahdin, hänelle tulee touhu, hän kääntyy sinne, kääntyy tänne, katselee kivenmöhkäleitä, ottaakseen niitä syliinsä.
Aapeli seurasi silmillään menijää ja ikäänkuin tahtoi katseellaan saada hänet kiinni. Hameen helman liepsauskin sulkeutuvan oven raosta oli vielä katseen arvoinen. Yksinään jäätyään rupesi hän ajattelemaan, ymmärsiköhän se sitä ja mitähän se tarkoitti sillä, kun sanoi »Maijalle». Jokohan viittasi tuntemaan huonoutensa. No, yrittänyttä ei laiteta, kävi miten kävi.
Tule syömään kanssamme. Me syömme, Eenokki. EENOKKI. Me syömme me. AAPELI. Onpa tässä mailmassa tekemistä. EENOKKI. Elä puhukkaan. AAPELI. Eeva, Eeva, mitä olen minä tehnyt sinulle, että sinä minulle niin paljon pahaa teit? EENOKKI. Elä ole hänestä huolivanasi. Hyväst! AAPELI. Hyväst! EENOKKI. Läksipä heilakka.
Se oli siellä tehnyt tärkeitä havannoita, sen näki tuihailevasta käynnistä ja sieraimien liikkeistä. Aapeli, pane ori aisoihin.
Jooseppi, laulappas: »Kosk' tulit kureerit» ... laula ja polje jalkaas. JOOSEPPI. En jaksa laulaa nyt! AAPELI. Miksi et jaksa? Sinä osaat veisun. JOOSEPPI. Mutta itku tukeuttaa lauluni. AAPELI. Laula, ja me tanssimme. Laula, Jooseppi, muutoin menee pääni ympäri, ympäri. Hih! JOOSEPPI. Voi, voi! EENOKKI. Laula pian Herran tähden! AAPELI. Katso, etten ota kyynäskeppiä. Laula: »Kosk' tulit kureerit».
Mutta tästä asiasta, sekä herrojen ilkeästä juonesta että tytön hävyttömästä narrauksesta, tulee sinun ottaa vakaasti kiinni, opettaa heitä pitämään miestä pilkkanansa. AAPELI. Minä jotain tekisin, mutta eipä ole juuri hyvä.
Ota, ota pois tämä murhattu henkeni!" Sitten kuulosti, että valittaja joutui suulleen maahan, sillä ääni rupesi kuulumaan kuni maan läpi ja kohta sammui aivan kuulumattomaksi. Pojat vielä pitkän hetken kuuntelivat äänettöminä ja aivan vapisivat kauhistuksen tunteesta. Kissalan Aapeli viimein sanoi: "Se oli Iivari, joka murhattiin. Voi Jumala sentään. Nuori, riski, köyhäin vanhustensa turva..."