Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Jälkeen aamu-usmien järvi hopeoituu, päivätönnä päilyen koreaksi koituu. Kuvastelee koivu, kuus, rannan viita viilee, kummallinen hiljaisuus syvyydessä piilee. Sadekuurot kulkevat kaukaa siellä täällä, käy kuin aallon unelmat virit vetten päällä. Harras niinkuin ystävän taivahan on tuntu, vaihtuva kuin elämän kaukometsän huntu.
Pietari kuunteli hyminää ja ilon loiste hänen kasvoissaan kävi yhä valoisammaksi: uskonheimolaisia oli tuhansia, hänen silmänsä tuskin ulottuivat näkemään heidän joukkoaan. Nyt hän tunsi, että hän oli täyttänyt tehtävänsä, että se totuus, jota hän koko elinaikansa oli julistanut, aallon lailla oli tempaava mukaansa kaikki ja ettei mikään saattaisi sitä pidättää.
Sinne, sinne missä luodon hieta antaa vaivoin pajupensahalle ravinnon. Sinne missä yllä yksin pilvet on, ympärillä meri vailla rantaa. Sinne kuuntelemaan aallon kohinata, katselemaan sinimustaa ulappaa. Saatat uhkas, katkeruutes unohtaa kuullen, katsoin merta aukeata. Saatat kaiken unohtaa kuin unen pahan. Tunnet levollisen voiman suonissas.
Mutta vaikka monikaan ei voinut nähdä muuta kuin korkeiden herrojen hattuja, pysyttiin kuitenkin hartaina loppupuoleen. Jo oli aljettu viimeinen virsi, kun ovenpuolella syntyi häiriö. Mitä se on? Mitä merkitsi tuo kumea sorina ja liike, joka aallon tavoin vyöri yhä ylemmäksi?
Vene kiiti kuin valkosiipinen lokki aallon harjalta toiselle. Aurinko oli laskullaan ja haikeamielisesti punersivat petäjät kuohujen keskeltä kohoavilla kareilla. Löföönlahden suulle tultuani näin kaukana edessäni vilahduksen purjeesta, joka kuitenkin pian häipyi karien suojaan. Vasta lahdensuun sivuutettuani huomasin, kuinka ankara merenkäynti nyt todellakin oli.
Yhteiskunta on aalto. Aalto liikkuu eteenpäin, mutta ei vesi, josta se on muodostunut. Sama hiukkanen ei nouse aallon pohjasta sen harjalle. Aallon yhteys on vain ilmiömäistä. Henkilöt, jotka nykyhetkellä muodostavat kansan, kuolevat ensi vuonna ja heidän kokemuksensa menevät heidän kerrallaan.
Sehän purjehtii kuin taklattu vesikauha, mutta saatuaan meidät oikein näkyviinsä se nostaa kaikki mitä purjetta lienee, siinä turhassa toivossa, että sen onnistuisi päästä pakoon. Puheen keskeytti tähystäjän huuto, hän oli nähnyt veneen keulanpuolella tuulen alla. Aallon harjalla nähtiin vähäinen vene ja siinä mies, joka rukoilevana kurotti käsiänsä prikiä kohden.
Se on ehkä pakosta nyt, tällä kertaa, kun paalit tuli ilmi. Oli tultu Välisaarien salmesta Saukon suurelle selälle. Siellä puhalsi itätuuli voimakkaammin ja aalto oli suurempi. Venhe alkoi nousta ja laskea, vuoroin puskien aallon harjalle kuin vihassa, vuoroin kuin lauhtuneena liukuen siitä alas, sihisten ja kuin itsekseen sopottaen.
Joita tämä kansa, orjuudesta Kulkiessa koki, koska aallot Kuohuvaiset nieli ratsujoukot Faraonin, mutta sinun kansas Kastumatta kulki aallon halki, Koska torven pimeydess' itse Tulipatsahana liehuvaisna Kirkkautes johtajaksi annoit, Taikka päivin, pilvivaunuiss' ollen.
Tuo aalto on sinisilmäinen, Kuin neito helmassa sulhasen, Ja rannat aalloillen suuta suikkaa, Kuin sulho kultansa huulillen. Jok' aamu kultaavi ruskollaan, Jok' ilta painavi ruusujaan Tuon sinisilmäisen poskipäihin, Tuon aallon armahan kalvohon. Tääll' armas on koti kultani, Jonk' isät taistellen perkasi; Ja tuoli' on kirkko, jonk' kainalossa On hautakumpu mun vanhempain.
Päivän Sana
Muut Etsivät