Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Teidän kehoituksenne sekä sananne asian tärkeydestä kyllä sielläkin voipi panna` miehiä liikkeelle. Voittomme siitä olisi arvaamatoin. Toivottaen Teille kaikkea iloa ja onnea vaivaloisessa, mutta aivan tärkeässä työssänne ja toivoen paljon iloisia ja kehoittavia sanoja kohta takaisin, olen aina Teidän nöyrin palvelia D. E. D. Europaeus. Helsingistä 2:na helmekuuta 1847.
Näyttää siltä kuin mainittu vuosi 1847 olisi ollut viimeinen, jolloin hän enää mitään uutta kirjotti, koska löytyy pieni runo, jonka nimenä on »Runo-weitsi taulusta 1847» ja jossa luemme: »Kuin on weitsi kuluneena, miehen mieldä palwelleena kauan työssä kandeleen, niin on huono halwenneena, pännän päitä leikanneena laulun lainen lauhtuneen.»
Edellisessä ei suinkaan ole jätetty huomioon ottamatta myöskään Oksasen »kansatieteellistä unelmaa», jossa hän jo niin varhain kuin vuonna 1847 lausuu tämän suursuomalaisuuden syntysanat, vieläpä sulkee sen piiriin, paitsi Suomea itseään, Vatjan, Perman, Aunuksen ja Ukrin, viisi sisarta, joiden kaikkien kaivattu sulho on vapaus.
Hän huomasi johtajista, etteivät puheet vapaudesta ja yhdenvertaisuudesta olleet muita kuin kauniita syöttilauseita ja että hallitus suorastaan manasi esille vallankumousta. Jo alussa vuotta 1847 osottavat Mériméen kirjeet kreivinna Montijolle, jonka kanssa hän muuten jo oli ollut useampia vuosia kirjeenvaihdossa, että hän alkoi aavistaa pahaa.
Sun pohjolassa, herttainen, On rakastella rauhainen; Sun tääll' on lysti ollakses Ja armas aikaellakses. Antero Varelius, talonpojan poika Tyrväältä, syntyi 14/7 1821, tuli ylioppilaaksi 1843, maisteriksi 1847, vihittiin papiksi 1848 ja tuli eri paikoissa oltuansa kirkkoherraksi Loimaalle 1869.
Kuulijat seurasivat henkeään pidättäen tämän kansan opettajan, nuorison innostuttajan ja kaikkien suurten harrastusten ystävän esitystä. Vuonna 1847 hän oli käynyt esitelmämatkalla Englannissa, missä suurella mielenkiinnolla kuunneltiin tämän merkillisen »Massachusettsin intiaanin» aatteita. Aluksi kasvoi vastustuskin yhtä rintaa.
Vuonna 1847 hän poistui kotitilalleen, teki epäonnistuneen yrityksen kotitilansa maaorjien ja talonpoikien kurjan tilan parantamiseksi ja aikoi tuskastuneena paeta ympäristöstään jo Siperiaankin, mutta lähteekin sotapalvelukseen Kaukaasiaan.
Mentelli kuoli surkiasti ja vei oppinsa hautaan; ei heittänyt minkäänlaisia omia kirjoituksia jäljellensä, vaikka elinaikansa tutki ja oppi. Hän ja hänen kaltaisensa ovat verrattavat hedelmättömään peltoon, josta ei ole hyötyä kellekään . Ks. Norrköpingissä 1847, s. 478 ja ss. Mentellin himo vei hänen Pariisiin, jossa olisi saanut rohvessorin viran, mutta ei huolinut.
Hyvä olisi, jos Tekin kehoittaisitte Wiipurin Seuraa antamaan enemmin rahaa sekä meille, että muille matkoille pyrkijöille, sillä siitä olisi monin kertainen hyvä, matkaelijoista tulisi hyviä Suomalaisia j.n.e. Kirjoittakaat kohta, sitä pyytää nörimmästi D. E. D. Europaeus. Helsingissä 14 Toukokuussa 1847. Lönnrotille. Korkeasti kunnioitettava Herra Tohtor!
Niissä löytyy ajatuksen syvyydellä ja terävyydellä tehtyjä arvosteluja Suomen kirjallisuuden tuotteista, niinkuin esm. kahden viimeisen vuosikymmenen suomenkielisestä kirjallisuudesta, Suomen historiasta, sanomalehdistä j. n. e. . Snellmanin tieteellinen toimi ja ansio ei kuulu tähän. Ks. Kallavettä 1846 2 3 n:roa; Litteraturbladia, 1847, 1848, 1849, 1855, 1856, 1857; ja Saimaa 1844 1846.
Päivän Sana
Muut Etsivät