Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Jos tahdot tietää, sanoi Johannes hiljentäen ääntään ja katsahti ympärilleen ikäänkuin tahtoen, ettei kukaan syrjäinen heitä kuulisi, niin me olemme Alinan kanssa jo kauan sitten tulleet siihen päätökseen, että meidän täytyy päästä vapaaksi toisistamme, ymmärräthän, sillä tavalla vapaaksi. No miksi niin? "Miksi?" Siksi vaan. Tottapa sinulla pitää olla jokin syy.
Se syöpi sakkonsa vetenä ja leipänä ja ottaa vaan eläkkeen. Lassi hiljensi ääntään ja virkkoi: Eipä palvelija kelpaa vieraaksi mieheksi isäntäänsä vastaan. Elä niin liika suoraan, huomautti suutari. Etkö sinä ole kuullut, että puhu miehestä päiväkaudet, vaan elä sano nimeä. Ei se mitään näin meidän kesken, puolusti Lassi.
Kreivitär punastui kovasti. Monsieur le comte sanoi hän ääntään koroittaen, puolisonani on teillä oikeus tehdä moisia kysymyksiä, mutta aatelismiehenä teille olisi sopinut paremmin olla tekemättä niitä. Säästäkää minua tarvitsemasta tulonne ensi hetkellä ruveta tekemään tiliä talousasioista. Huomenna saatte nähdä kaikki asiaan kuuluvat paperit.
CORIOLANUS. Okahan raamuj' on ne, naarmuja Vaan naurettavia. MENENIUS. Ja lisäks, nähkääs, Vaikk' ei hän haasta niinkuin kansalainen, Kuin sotilas hän haastaa; vihan kaiuks Te älkää hänen jyrkkää ääntään luulko. Vaan niinkuin sanon, soturin se kielt' on, Eik' ilkiön. COMINIUS. No niin, jo kylliks siitä.
Sinun kehoituksestasi tuli näiden seinien sisäpuolelle paha henki, joka yhdellä silmäyksellään puhalsi elämän hänen rinnastaan... Voi minua, etteivät silmäni ikinä olisi nähneet Helioksen valkeutta!... Voi minua! voi minua!" Hän korotti korottamistaan ääntään, kunnes se vihdoin yltyi aivan epätoivoiseksi. Mutta samassa päätti Petronius äkkiä tehdä lopun koko pelistä.
»Päivää, Olavi!» sanoi hän reippaan ystävällisesti, vaikkei voinutkaan estää ääntään värähtelemästä. »Ole tervetullut ... ja käy istumaan!» Mutta Olavi oli yhä kuin iskun turruttama tai kirkkaan äkkivalon huikaisema.
Yksinäisinä hetkinään, kun talvinen iltahämärä tupsuttaa pimeää huoneeseen, hän alakuloisena ja kaukomielenä hyräilee omaa ääntään, sitä, jota hän kuorossa ollessaan niin suurella menestyksellä lauloi. Ne herättävät monenlaisia muistoja nuo hyräilyotteet tutuista sävelistä.
Vasta kun he tulivat Vinitiuksen talon atriumiin, virkkoi Petronius: "Tiedätkö kuka se oli?" "Eihän vain Rubria?" kysyi Vinitius, kauhistuneena siitä, että vestalittaresta edes ajatteli sellaista. "Ei." "Kuka sitten?" Petronius alensi ääntään. "Vestan tuli on häväisty, sillä Rubria oli Caesarin kanssa. Mutta sinua puhutteli..." Hän jatkoi vieläkin hiljemmin: "Jumalallinen Augusta."
Tuska oli tukahduttanut hänen ääntään, ja se heikkeni heikkenemistään, kunnes apostoli Pietari äkkiä nousi pöydän takaa.
"Ensiksikään en kykene rakkaudella ja rukouksilla saamaan esiin miehissä piilevää hyvää, minussa ei ole lainkaan tuota n.s. 'das ewig weibliehe'. Voin rakastaa rajattomasti mutta en kykene 'nostamaan' toista, niinkuin muutamat naiset niin mielellään tekevät. Ja toiseksi", hän alensi ääntään ja kääntyi puolittain pois, "minä melkein uskon, ett'ei hänessä todellakaan ole mitään hyvää..."
Päivän Sana
Muut Etsivät