Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
"Väliin haluan rauhaa jälleen", sanoi Opas, katkaisten tuon pitkällisen äänettömyyden, "jolloin voi kuljeksia metsissä etsimättä muita vihollisia kuin riistaa ja kaloja. Useita päiviä olemme Käärme ja minä onnellisina viettäneet jokiloilla, syöden metsänriistaa, lohta ja mulloja, Mingoista ja päänahoista vähääkään ajattelematta.
Sairas makasi vuoteessansa riutuneen ja kuluneen näköisenä, ja hengitti tiheään ja raskaasti. Kaukaan aikaan ei puhunut kumpikaan mitään, mutta Juho loi Lauriin kolkkoja kysyväisiä silmäyksiä. "Sinä näytät huononevan aika ajalta", sanoi Lauri viimein, katkaisten äänettömyyden. "Niin minä teen", vastasi Juho lyhyesti, kolkosti ja kylmästi.
Ensimäisen pikku äänettömyyden synnyttyä, sittenkuin kaikki lähimmät kysymykset olivat tehdyt, hän jo nousi ja kurkki ovesta emännöitsijätä antaakseen tälle määräyksiä. Ja vähän ajan perästä kuului, kuinka hän toisessa huoneessa todellakin järjesteli asioita, puhui vuoteiden laittamisesta vintikamariin, ja totin tuomisesta sisälle. Hän luulee, että me jäämme yöksi! sanoi kauhuissaan Uuno.
"Mitä olet nyt miettinyt Elsa?" sanoi vihdoin rouva, katkaisten äänettömyyden. "Enhän ole vielä miettinyt paljon mitään. Kumminkin olen sen verran ajatellut, ett'ei luutatytön toimi enään minulle sovellu." "Sitä minäkin tarkoitan; sinun on parasta alkaa palvelusta." Elsa ei vastannut mitään. "Kyllä saat olla meilläkin, mutta on minulla toinenkin paikka.
Kaikki laulut ja helkytykset alkoivat nukahdella; kaukaa vaan kuului valtavan, hopealla huolitetun Rhein-virran kohina, ja hurskas kellonsoitto kumisteli lämmintä ilmaa. Vihdoin tämän hartaudellisen äänettömyyden lopetti nuori, soinnukas ääni.
"Soma poika!" arveli isäntä Taavetin mentyä. Taavetti asteli hyvin miettiväisenä Sampiahoon. Sinne päästyään istahti hän penkille eikä puhunut mitään. Pian huomasi Olli isäntä Taavetin äänettömyyden. "Kävitkö Pynnölässä pappilamatkalla?" "Kävinhän minä siellä", sanoi Taavetti pitkäveteisesti. "Ja siellä mitä sanottiin?"
Tuommoisia kauniita iltoja oli sekin aika, jona Jaakko näytti erinomaisemmasti ajatuksiinsa vaipuneelta; luultavasti hän ajatteli nytkin menneitä ja kenties tuleviakin aikoja. Mari oli myös siinä ja äänettöminä istuivat he kamarissaan pitkän ajan. "Minä olen tässä miettinyt jotain", sanoi Jaakko vihdoin, katkasten siten äänettömyyden. "No mitä vainen?" kysyi Mari. "Että lähdemme kaupunkiin".
Alina sävähti punaiseksi. Ja sen minä sanon, etten ikipäivinä tahtoisi muuttaa täältä pois, en vaikka! sanoi hän kiihkoisesti. Sen sinä olet sanonut niin monta kertaa, että kyllä se jo tiedetään, sanoi Johannes synkästi. Alina rupesi rummuttamaan sormillaan pöytään. Kaikki olivat vaiti. Ja tämän äänettömyyden aikana Henrikille selvisi paljon asioita.
Tuskin oli Opas määrännyt nämä ohjaelmat, ennenkuin vihollisten lähestyminen teki syvimmän äänettömyyden tarpeelliseksi.
Pitkän äänettömyyden jälkeen sanoi hän sitten: Emmeköhän, ystäväni, voisi antaa sitä elätettäväksi? Mutta Julien ei antanut hänen jatkaa. Ja kuka sen maksaa? Sinä varmaankin? Jeanne mietti vielä kauan, etsien jonkinlaista ratkaisua. Vihdoin hän sanoi: Isä tietenkin pitää siitä huolen, lapsen isä. Ja jos hän nai Rosalien, niin on kaikki hyvin.
Päivän Sana
Muut Etsivät