Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Sinä olet yhtä paljon etevämpi minua, mitä kauneuden-tuntoon ja terävyyteen tulee, kuin minä olen sinua etevämpi ruumiillisen voiman suhteen. Minä rakastan sinua yhä innokkaammin tämän vuoksi. Minä kuulen mielelläni sinun puhuvan näistä asioista. Minä en ole koskaan kuullut mitään sinun äänesi kaltaista. Mutta, totta puhuen, minun tekee yhtä, mitä sinä puhut.
Minä kuuntelen, ikäänkuin kuuntelisin soitantoa. Se on äänesi sointu, jonka minä kuulen." Ei mikään aine kelvannut hengelliseen keskusteluun niin vähän kuin tämä. Todellakin päättyivät nämät keskustelut muuttumatta aivan samalla tavalla. Kaikki koski heidän keskinäistä rakkauttaan ja kumpikin luuli toistansa entistä rakkaammaksi.
Jo soi sun äänesi, leivonen, Vaikk' kylmä ilma on vallan. Sä laulat kevättä toivoen Taas jälkeen yöllisen hallan. Vaikk' yöt on kylmät ja synkeät, Ja lumen peitossa maamme, Iloiten ilmassa viserrät: »Kevähän kohta me saamme!» On uskos suuri, sä pienoinen!
"Minä tarvitsen rakkauttasi, muuten sorrun kokonaan vihaamiesi voimien edessä. "Ainoa ääni, joka voi taivuttaa minut sanojesi mukaan ainoan autuaaksi tekevän opin puoleen, on sinun äänesi, Julius. "Ratkaise nyt omantuntosi mukaan." Innokas velvollisuudentuntoinen kristitty ei voinut vastustaa houkutusta.
Minä kuulen kyllä armaan äänesi. Puhu vielä! Aukasehan kuitenkin silmäsi! Sinä et voi mielessäsikään kuvitella, mitenkä kovasti minua pelottaa. Rauhotu lapseni! Jumala pitää meistä huolen. Hän lähettää meille pelastajan. Näin sen kaukaa; hän lähestyy meitä. Niin, Jumala pitää meistä huolen. Tahdotko että luen sinulle "Kristuksen seuraamisesta?" Tahdotko, äiti?
Seuraavassa kanssapuheessa kuultu: "Ainako on äänesi noin käreänä?" "0mpa se kyllä." "Pienuudestako se on ollut laskeuksissa?" "Saivat minun paremmallani ollessa keväillä aina lohipatoja kahlaamaan. Siitä mulla ääni turmeusi." Hiljaa härkä kyntää, tasaisen jäljen tekee. Hätäileminen, ylenjouduttaminen tahtoo monasti pilata töitä. Hyvä purresta puhua, venehestä vettä juoda.
Istumme lauteilla, vastojen hautuessa, suloisessa lämpimässä, ennenkuin löyly vielä on lyöty. "Olisin minä kuitenkin tahtonut siellä juhlilla yhden laulattajan lauluja kuunnella," jatkoi siinä Konttisetä. "Olisin vielä kerran tahtonut kuulla niiden etelän tyttöjen kuoroa." "Missä te heidät kuulitte?" "Ka, oletpa kuullut sinäkin ja nähnyt, koska sitä äänesi vieläkin värähtää.
Etköstä sinä niin sanonut? Ja minä unohtaisinko minä sinun? En! niinkauan kuin veri juoksee suonissani, olet sinä toivotuksieni pää-maali, niinkauan kuin sydämeni tytkyy, on se sinun; sinä olet hyvä enkelini; kuullessani äänesi, hiljenevät myrskyt sydämeni merellä, ja kaikki tulee tyyneksi, niin tyyneksi, kuin ei olisi mikään myrskyinen tuuli siellä puhaltanut.
Juuri äsken sinä puhuit minun kanssani; kuulen vielä sinun äänesi ilmassa. Tapoin ainoan ystäväni ainoan! Tämmöinen on ihminen, jonka jumalat ja ihmiset ovat jättäneet. Nyt poistuu minulta viimeinen tuki. Viimeinen lämpö lähtee minulta. Lysimaakos, älä lähde, älä lähde! Minä en päästä sinua, minä pitelen sinusta! Katso, jo jäähtyy sinun hymysi. Lysimaakos, mitä sinä sanoit minulle? Kuinka se oli?
Ja hyvin huomasin: vihastukseen ei kokouneet sinä iltana veres, hyvin pulputti syömes, lauloi suus, ja äänesi milloin syvänä kumpus ja milloin hopeisna heläjöi, ain aineitten mukaan: sa toisella äänellä haastoit reaalioita ja toisella estetiikkaa ja kunniaa "musikaalisen puheäänen" hyvin julisti puhees ja puheesi soinnutus. "Mist' ikävä hälle konsaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät