United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
He laskeusivat nyt yhdessä polvillensa. ja pastori rukoili anteeksi-antamista ja armoa, ja ylisti armollista Jumalaa siitä laupeudesta ja pitkämielisyydestä, jota Hän oli siinä osoittanut, että oli vielä säästänyt ihmistä, joka niin kauan oli vaan "maata turmellut". Kun taas nousivat ylös, ja pastori näki Richardin vakaisen muodon ja kuumat kyyneleet, jotka täyttivät hänen silmänsä, kun hän vastasi opettajansa lämmintä kädenpuristusta, heräsi hänessä iloinen toivo, että sairaan sydän viimeinkin oli saanut vakaisen vaikutuksen lunastuksen tärkeydestä.
Maakauppias varsinkin oli koettanut heitä vastustaa ja vieläpä yllyttää muitakin ihmisiä, mutta opettajatar oli jo moniaalla puhunut asian tärkeydestä, niin ettei siihen maakauppias mitään voinut, varsinkaan kun patruuna otti asian haltuunsa. Tuo maakauppias kuuluu sitäpaitsi olevan roistomainen; mieshän muutti tänne nykyään. Hänellä kuuluu olleen suuri talo, mutta tuhlasi kaikki.
Hän näki alastaivutettujen luomiensakin läpi isänsä terävästi tarkastelevat silmät; hänellä oli synkkä tieto vastauksensa päättävästä tärkeydestä ja kuitenkin oli se niin oleva. "Rakastan, isä". Hänestä kuului, kuin olisi toinen hyvin kaukaa lausunut nämä sanat.
Itse hän ei ollenkaan tiennyt mitään hetken tärkeydestä häntä vaan suututti se, että eräällä hänen vieressään istuvalla pojalla oli niin pahanhajuista voidetta jalkineissaan. Vihdoin katsahti Alfhild puoleksi ylöspäin, vaikka pää oli vielä vähän kumarruksissa; hänen katseensa sattui Steniin kuin lämmin säde ja karkoitti hänen pahan tuulensa silmänräpäyksessä. Alfhild oli naurussa-suin!
Senpätähden meidän pojat jälestäpäin nimittivätkin sen kylän "Nälkäkylän" nimellä, joka jo yksin onkin hyvä todistus asian tärkeydestä. Lihaa saimme kyllä tarpeenmukaisesti, jossa tilaisuudessa Bulgarilaisten ja Turkkilaisten lampaat saivat olla tervetulleita meidän nälkäisille vatsoillemme.
Päiviä, viikkoja, kuukausia kului eikä rouva neuvoksetar päässyt sen enempää tarkoituksensa perille, vaikka kuin monta kertaa etsi syytä muistuttaa miestänsä sen asian tärkeydestä, josta he silloin kesä-aamuna olivat keskustelleet. Herra neuvos tiesi aina kaikenlaisilla verukkeilla välttää keskustelua asiasta, joka oli hänen rouvansa mielessä.
Olisi luullut, että nyt on kaikki sanottu. Mutta puheenjohtaja ei mitenkään voinut luopua oikeudestaan puhua, niin mieluista oli hänen kuunnella omaa mieliinvaikuttavaa äänenpainoansa, ja niinpä hän näki hyväksi sanoa vieläkin muutamia sanoja sen oikeuden tärkeydestä, joka oli valamiehille annettu, siitä, kuinka näiden oli huomaavaisuudella ja varovaisuudella käyttäminen eikä väärinkäyttäminen tätä oikeuttansa, siitä että he olivat tehneet valan, että he olivat yhteiskunnan omatunto ja että neuvoshuoneen salaisuus oli pyhänä pidettävä j.n.e., j.n.e.
Opettajat pitivät heistä, sillä heillä oli palava tiedon halu. Nyt viimeisenä vuotena se oikein puhkesi kuin kuorestaan ja kasvoi kiihkeäksi ehkä juuri siitä syystä, ettei jäljellä ollut kuin lyhyt aika sen tyydyttämiseksi. Tottelevaisia he myöskin olivat ylipäätään. »Koulun maine» oli heillä omantunnon asiana, sillä johtajatar yhtenään heitä muistutti sen tärkeydestä.
Nuori vaimo nojautui kädellään likellä olevan tuolin karmiin, kun hän verkkaan nosti suuret, surulliset silmänsä kysyjään. Tuijottaen katsoi hän koko ajan tuomariin, kun tämä kysymystä tehdessään pani erityisen painon jok'ainoalle sanalle, ikäänkuin tahtoi hän siten huomauttaa häntä hetken tärkeydestä, ja sitten loi hän silmänsä apua anovina asianajajaansa.
Ja kun mies, ollen taitava voimistelunopettaja, oli vakuutettu voimistelun tärkeydestä ja arvosta terveyden ylläpitäjänä, rupesi hänen rakas vaimonsakin yhtä lämpimästi ihailemaan tätä oivallista sielun ja ruumiin terveenä pitämisen taitoa. Tämän tähden harjoitettiinkin tuossa yksimielisessä ja onnellisessa kodissa vapaita liikkeitä määrätyillä kellonlyömillä.