United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän kasvot karahtivat tulipunaisiksi. Miksi hän noin tuijottaa minuun alinomaa! jupisi Bruno itsekseen, kääntäen katseensa poispäin. Oliko kala elävä vai kuollut? kysyi sanomalehdenlukijan toveri. Elävä se oli, mainitaan tässä, vastasi edellinen.
Kun Frans malttamattomuudessaan kutsui hänet erikseen ja lyhyesti mainitsi Hanneksen panemisesta herraskouluun, lensivät Kustaavan kasvot tulipunaisiksi ja hänen täytyi hämmästyksestä istua vaatekorin päälle. Frans oli osunut keskelle hänen sisintä sydäntänsä. Frans ei sillä kertaa sen enempää puhunut, vaan meni myhäillen kotiinsa odottamaan.
Mutta nyt olikin jo Ester Larssonin lyhyt kärsivällisyys loppunut. Hän vastasi hävyttömälle herralle niinkuin kenties monikaan loukattu tyttö ei olisi rohjennut hänen sijassaan vastata. Hän sivalsi häntä ratsuvitsalla vasten naamaa. Ja hyvästi hän osasikin. Heleänpunainen juova miehen tulipunaisiksi sähähtäneissä kasvoissa todisti, että kuritus oli yhtä perinpohjainen kuin hyvin ansaittukin.
Annan kasvot lensivät tulipunaisiksi, koko hänen ruumiinsa vavahti ja silmänsä kiintyivät ihmeellisellä, puolittain tuskallisella, puolittain riemullisella ja kummastuneella katseella Yrjöön. Tämä näki siinä vaan valtavan ilon osoituksen, joka kertoi kauan sydämen kätköön painetusta halajamisesta.
"Isäni puoliso!" virkkoi nuorukainen matalalla äänellä: "oi äitini!" Viisitoista vuotiaan äidin neitsyelliset kasvot leimahtivat tulipunaisiksi. Hänen polvensa horjuivat, ja äkkiä haihtui taas, ikäänkun kylmän kuolon löyhäyksestä, tuo heleä punastus, niin että hän kävi yhtä kalpeaksi, kun kaksikymmen vuotias poikansa.
Kasakkajoukko ajoi esiin laulaen ja yksi nauraa virnistellen löi rumpua. Kun hän suuttuneena karkotti kasakat, niin tulivat tähtipojat kummallisissa puvuissaan, viikset noella tehty ja posket maalattu tulipunaisiksi, murjaanien kuningas oli noettu aivan mustaksi.
Vähitellen hän tunsi voivansa paremmin, kohtaus oli voitettu täksi kertaa ja silloin heräsi hänessä äkillinen tulva kirouksia, hän kirosi näitä pulloja, näitä ruokia, näitä päivällisiä ja pohattoja, jotka niitä pitivät, ja itseään, joka saattoi olla niin sanomattoman kevytmielinen! Iloisuus oli käynyt meluavaksi, kasvot tulipunaisiksi. Väiteltiin ja pidettiin leikkisiä puheita.
Katsokaahan nyt, nauroi tyttö, eihän tämä nyt ollenkaan vetele. Eihän nuori herra osaa ollenkaan airoja hoitaa. Miksette souda? Siksi, että sinua katselen, vastasi nuorukainen viattomasti, mutta kuitenkin niin lämpimästi, että neitosen posket sävähtivät tulipunaisiksi. Antakaa minulle aironne; minä soudan paremmin kahdella. Souda sinä, niin minä pidän perää!
Antti tosin ei torunut; vaan kun minä ärsytin häntä, tulivat hänen kasvonsa tulipunaisiksi, hän vastasi muutamilla terävillä sanoilla ja istui sitten vaiti kuin ahven, joka yhä enemmän suututti minua. Yleensä ei hänellä sulhasena ollut puhumisen tarvetta; hän taisi istua tuntikausia vieressäni huoaten ja pitäen kiinni kädestäni sanaakaan sanomatta.
Thorbjörn ei tuota oikein käsittänyt, mutta kasvonsa kävivät kumminkin tulipunaisiksi. Koska Aslak siitä huomautti, kiipesi hän alas rahilta, otti katekismonsa ja rupesi lukemaan. "Niin, lohduttele sinä itseäsi vaan Jumalan sanalla," sanoi Aslak, "et sinä häntä kumminkaan saa."