Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
"Te pyydätte Grinevin puolesta?" sanoi rouva kylmänä. "Keisarinna ei saata antaa hänelle anteeksi. Hän liittyi petturiin ei ymmärtämättömyydestä ja kevytmielisyydestä, vaan siveetönnä, turmiollisena hulttiona". "Ah, rouva! Se ei ole totta!" huusi Maria Ivanovna. "Kuinka?" vastasi rouva, ja hänen kasvonsa lensivät tulipunaisiksi. "Se ei ole totta, ihan varmaan ei ole totta!
Kapteenin kasvot olivat kuningattaren puhuessa lentäneet tulipunaisiksi ja harmi hänen loukatusta kunniastansa sai hänen silmänsä säteilemään.
Hänen kasvonsa olivat muuttuneet tulipunaisiksi ja hänen harmaat silmäkulmansa olivat rypistyneet hirmuisien näköisiksi. Näytti todellakin siltä, kuin hän olisi aikonut oikein kelpo lailla rangaista nuorta tyttöä. Selma katseli sangen rohkeasti mummoa, heittäyi sitten sohvalle ja huudahti suurimman kärsimättömyyden äänellä: "Vai niin, joko nyt taasen pannaan iljettävä kohtaus toimeen.
He olivat kaikki raittiina ja voivat hyvin, yksin Katrikin. Mutta," vaimo kumartui lähemmäksi aidan yli, samalla kuin viekas silmänisku teki hänen ruman muotonsa vieläkin inhottavammaksi, "minulla on teille jotakin erinomaisempaa kerrottavana. Tommi on siellä!" Anna kavahti, ikäänkuin olisi odottamatoin isku häntä tavannut ja kasvonsa kävivät tulipunaisiksi.
Vanhusherran kalpeat kasvot sävähtivät ihan tulipunaisiksi ja niin leimahti vielä jo aikoja sitten menneen nuoruuden tuli hänen silmissänsä, kuin iltarusko vielä laskiessansa kerran välähtäen kultaa metsien varjoisat lehdot.
Minä puhuin hyvin pikaisesti, ja minä tunsin että kasvoni lensivät tulipunaisiksi lausuessani: "Hugh, joku aika sitten osti Jack minulle kirsikanpunaisen silkkirihman; hän sanoi, että sinä maksoit sen, ja hän jätti minulle hiukan rahaa kumminkin puhui hän siitä minulle." "Ja sinä et tahtoisi ottaa niin paljon kuin pientä silkkirihmaakaan minulta, Kitty?" kysyi Hugh.
Eräästä väkiviina-astiasta lyötiin pohja irti ja tuota palavaa ainetta syydettiin, ei ilman vaaratta, tulipunaisiksi kuumennettuihin uuneihin. Liekkien räiske esti lämmittäjät kuulemasta toisiansa.
On toinen syy, Nello?" tiedusteli ukko. "Oletko riitautunut Aloisan kanssa?" "Ei, ei vaari-kulta," vastasi poika sukkelasti ja kasvonsa lensivät tulipunaisiksi. "Totta sanoen, Baas Hoges ei pyytänyt minua tänä vuonna. Hänellä on jotakin minua vastaan." "Etkös tehnyt jotakin pahaa?" "Luullakseni en mitään. Piirsin vaan Aloisan kuvan petäjä-laudalle: siinä kaikki." "Vai niin". Ukko vaikeni.
Kauhistuksesta lensivät Leon kasvot välistä kalmankarvaisiksi välistä tulipunaisiksi, ja vähällä oli, ett'ei kyyneleet nousseet hänen silmiinsä. Todella oli suuri onni, että asian-ajaja Liborius oli saattanut häntä herra Rankendorf'in työ. Apua anoen loi Leo nyt silmänsä häneen, ja hymyillen nyykähytti tämä päätänsä vastaukseksi.
»Lyyli, koska me häitämme pidämme?» sanoi Mikki. Lyylin ihanat posket tulivat tulipunaisiksi, ja hän vastasi: »Siihen on vielä pitkät ajat, me olemme nuoret vielä.» »Ei siihen tarvitse olla pitkiä aikoja, minäpä olen jo yhdenkolmatta vuoden vanha, saanpa jo mennä naimisiin, ja emäntä meillä tarvitaan.» »Voi Mikki! Kuinka minä isäsi kanssa toimeen tulen?
Päivän Sana
Muut Etsivät