United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me olemme aivan Lydian ja hänen ikä-kumppaniensa mieltä, joita herras-neitien puheliaisuus sydämen pohjasta pitkästytti. Lydia ehdoitteli milloin piiritanssia milloin leikkejä, mutta sanottiin siihen, että oltiin niin harvat. Kokka oli ollut täällä jo yhteen toviin, ja mielen-heimolaisuus oli heti havaittu hänen ja Altmanin neitien välillä ja kilpaa oli käyty epäkohtien kimppuun.
Kaaperi luki sen lävitse moneen toviin ja jupisi tyytyväisenä aina vähän väliä: "juuri niin, niinhän koulun käynyt osaa kirjoittaa voi jospa isä olisi minutkin pannut kouluun, mutta minä varmaankin koulutan poikani, jos semmoisen saan."
Tämä kaatuu jälleen hän ei voi nousta enää habet! habet!» »Habet!» Pansa toistaa. »Viekää hänet pois ja antakaa heille varukset ja miekat.» »Jalo editori», virkamies sanoi, »pelkäämme, ettei Tetraides toviin toivu, mutta saammehan nähdä.» »Koettakaa ainakin.» Jonkun hetken perästä virkailijat, jotka olivat vieneet tajuttoman gladiaattorin pois, palasivat hyvin vakavan näköisinä.
Hänen henkensä salppausi niin, ett'ei hän voinut toviin aikaan hengittää ulos eikä sisälle, jonka vuoksi hänen poskensa pullistuivat kuin pillipiiparin posket ja hän tuli punaiseksi korvia myöden kuin leppäkerttu; se oli yhtä surkuteltava kuin naurettavakin näkö. "Poh!" poksahti viimeinkin henki luonnollista tietänsä ja sitten hän läähötti kovasti jonku ajan.
Kuinka kauvan sinä olet yhteen toviin täällä puutarhassa? tiedusti Adelsvärd ja tunsi häntä silmäillessään sitä mielihyvää, jota herättää lapsen katseleminen, ellei tarkastele sitä liian kiinteästi. Mutta sitten hän joutui katsomaan pikku olentoa tutkivasti silmiin; sillä se oli astunut ihan hänen luokseen ja laskenut kätensä hänen käsivarrelleen vastaamatta hänen kysymykseensä.
Vanhukset tyhmistyivät ja hämmästyivät niin kovin Martin jäykästä puheesta, ett'eivät he kyenneet toviin aikaan puhumaan ainoatakaan sanaa; viimein toki toipui Katru ja kysyi hätäisesti: "Missäs se toinen kirje on?" "Mikä toinen kirje?" kysyi Kirri vastaan, sillä hänen ajatuksensa olivat nyt niin sekauksessa, ett'ei hän käsittänyt, mistä oli kysymys. "Aina sinä olet niin hajamielinen!
Heti kuin tuli pantiin uunin nurkkapihtiin kohosi kaikki väki. Tytöt kilpaa kantoivat makuuvaatteita ulos, sitoivat olkia kupoihin, veivät niitä tanhualle toinen toisensa perästä, ettei ovi kiinni päässyt toviin aikaan. Siinä se ammotti auki kuin musta kita, josta valkeana, pyörteisenä usvana vieri pitkin laattiata tuiskupakkasen harmakka henki.
Kapteeni vaikeni ja kävi miettivän näköiseksi, eikä Helmikään toviin aikaan häirinnyt hänen mietteitään. "Mutta kuule, setä! Miksi sinä asut näin likaisessa huoneessa? Onko Tiina paha sinulle, ettei viitsi siivota sinun huonettasi?" kysyi Helmi totisena kappaleen ajan päästä. "Ei Tiina ole paha. Hän kyllä siivoaisi huoneen, mutta minä aina estän hänet sitä tekemästä."
Mutta mitä kauemmin yhteen toviin hän oli tuollaisena suurkaupungin erakkona elänyt, sitä vaikeampi hänen oli tulla tekemisiin ihmisten kanssa. Sitä kipeämmin koski hänen herkistyneihin hermoihinsa jokainen, vähäisinkin vaikutus ulkomaailmasta. Se saattoi joskus käydä suorastaan kiusalliseksi. Mieluimmin hän olisi tahtonut äärimmäisyyteen saakka pingoittaa tätä sisällistä yksinäisyys-iloaan.
Kapteeni ei sanonut toviin aikaan mitään, seisoi vaan ovenraossa, pitäen toisella kädellänsä kiinni ovenlaidasta ja toisella pieluksesta; näytti siltä kuin hän olisi taistellut jotakin sisällistä taistelua. "Oletko sinä setä Aaltonen?" kysyi pikku Helmi yht'äkkiä "Olen, lapsi", sanoi kapteeni, ikäänkuin havahtuen.