United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saavuttuamme valtatielle oli meidän määrä erota toisistamme: dervishi aikoi jatkaa matkaansa Bassrahiin ja minä Bagdadiin. "Minä kiitin dervishiä ystävyydestä, jota hän oli minulle osoittanut ja sitten me syleilimme toisiamme jäähyväisiksi.
"Katsokaas, hän tahtoi viimein saada kihlasuutelon; mutta aidan raot olivat liian pienet." "Ihan kuin Pyramuksella ja Tisbelläkin." "Hän nousi sentähden portaille ja minä tyhjän tynnyrin päälle; mutta kun me juuri syleilimme ja suutelimme toisiamme aidan yli, tuli täti." "Ja jutun loppu?" "Niin, loppu oli se, että täti on siitä asti pitänyt minua sisällä ja vartioinut kuin vankia.
MARGARETA. Eräs Pohjolan talvi-ehtoo ihanampana kesän iltaa Edenissä aina muistossani väikkyy, ja teki sen lemmen jumala, koska Anianin silmä sädehtien mulle onnensa ilmasi; ja me syleilimme kihlattuna toinentoistamme. Kerran, vielä kaksi me kohtauimme, mutta emmehän kolmatta enään; häntä kutsui pian vartijaksi kotomaan porteille uhkaava sota. KARIN. Minä muistan jäähyväishetken.
»Aina kun Paul ja minä palasimme kotiin seuroista ja kutsuista», kertoi rva S., niin me syleilimme toisiamme ja sanoimme: 'Ei missään ole niin hyvä olla, kuin täällä kotona. Mutta niinpä rva S. hoitikin tätä kotiaan kuin silmäteräänsä, erittäinkin juuri sen taidekokoelmaa. Hän piti sitä lainana, uskottuna leiviskänä, josta hänen tuli vastata.
Kaikki kävi lyhyeen ja hyvin, ja vaikka ero isästäni tuli jotenkin odottamatta, niin oli kenraalin käskyn tavassa jotain, joka teki, ett'ei hänelle tahtonut mielellään osoittaa tottelemattomuutta. Isäni ja minä syleilimme toisiamme pikimiten. Isäni puhui minulle joita kuita sydämellisiä sanoja, kehoitti minua olemaan aina uljaan ja rehellisen, ja käski minun sitten mennä.
Mä tästä itsein rohkasin: Sydämen' hälle aukasin; Nyt silmänsä hän maahan loi, "Jaa" hänen huuliltansa soi; En luullut olevani maassa, Oi! olinpa kun taivahassa. Min tehdä voin, sen hälle tein Ja kukkavihkosta vein, Ja palkinnoksi muiskun sain Mä silloin tällöin kullaltain; Kun ken ei nähnyt syleilimme Ja autuaana riemuitsimme.
"Kyllä, isäni," vastasin minä, "se on minun vapaa tahtoni ja sitä paitsi suurin toivoni. Lähtekäämme vain Tukholmaan." Seuraavana aamuna jo ennen, kuin aurinko oli kerjennyt kurkistaa vuorten ylitse laaksoon, olimme me valmiina matkaan. Hyvä veljeni Sven seurasi meitä jonkun matkaa tiellä, ja sitten syleilimme me toisiamme viimeisen kerran.
Kaikki me syleilimme Emiliaa, ja joka ainoan silmissä näkyi kyyneleitä. Emilia koetti hillitä liikutustaan, mutta ei saattanut puhua. Kaikki ajattelivat huomis-päivää. Hääpäivä. Tuo tärkeä päivä, jota kauan oli odotettu ja peljätty, tuli vihdoinkin. Emilia oli tuskin noussut vuoteeltaan, kun hän jo epäilevänä katsahti taivasta kohti; se oli pilvessä.
Tuo pelonsekainen rakkaustunne, joka minua niin kauvan oli rasittanut, haihtui kerrassaan niinkuin tuhka tuuleen, ja sanomaton ilo ja rauha täytti sydämeni. Monikertaan syleilimme ja halailimme erotessamme.