United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän ei tule sallia panna meille lakia, sillä "ei vanhurskaalle ole lakia pantu". "Kristus on lain loppu"; "älkäät taas teitänne sekoittako orjuuden ikeesen;" "kaikki on teidän, mutta te olette Kristuksen". Mikä ei ole uskosta, se on syntiä; mutta mikä on uskosta, s.o. mitä me voimme tehdä vakuutettuina siitä, että se ei ehkäise eikä vahingoita sisällistä suhdettamme Jesukseen, se on luvallista.
"Ei mitään ole tapahtunut", vastasi Gabrielle puoleksi tukahdetulla äänellä, "mutta ... mutta ... olen koko yön maannut valveilla ja ajatellut sinua ... itseäni ... keskenäistä suhdettamme... Ja niin on minulle selvinnyt, että minun täytyy luopua sinusta, etten voi tulla sellaiseksi vaimoksi kuin minun pitäisi... Tiedän kyllä", jatkoi hän, äänensä takertuessa mielenliikutuksesta, "että tulen kärsimään ja kaipaamaan ... kenties en ole ennenkuin nyt vasta oikein ymmärtänyt, minkä arvoinen sinä olet minulle, että sinä saattaisit johdattaa minua korkeampaan ja parempaan ja että minä ilman sinua jään samaksi kuin ennenkin... Mutta luulen kuitenkin voivani kestää sen sinun tähtesi ... minusta tuntuu nyt siltä kuin kernaammin voisin uhrata kaikki, kuin etten olisi sitä, mitä minun sinun vaimonasi pitäisi olla..."
Toisin sanoen, tässä ei ole ratkaisevana enää oikeudentunto, vaan itse rangaistuksen tarpeellisuus. Mutta jälkimäisessä tapauksessa, kun nimittäin ajattelen meidän suhdettamme toisiimme saman Isän lapsina, minä taaskin kukistun tuomarinasemaltani. Ja tällä kertaa on kukistumiseni vieläkin täydellisempi. Ei mitään, ei mitään jää minusta jäljelle Jumalan kasvojen edessä.
Hänen olisi pitänyt ymmärtää, että semmoisissa asioissa, jos missään, täytyy itsekunkin saada vapaasti päättää ja valita. VALTER. Vaan jospa minä nyt vapaasta tahdostani KERTTU. Antakaa minun puhua loppuun, Valter. Yksin ollessani tuolla ajattelin suhdettamme ja huomasin sen niin peräti vääräksi, että päätin kohta täyttää tahtonne ja purkaa kaikki sopimukset.
Minä en voi tajuta tätä. En voi pitää ajatuksiani koossa. Sinäkö, Asta et siis olisi Sinä et ole minun veljeni, Alfred. Mutta mitä se oikeastaan muuttaisi suhdettamme? Ei ollenkaan itse asiassa. Se muuttaa kerrassaan. Meidän suhteemme, Alfred, ei ole veljen ja sisaren suhde. Eipä ei. Vaan yhtä pyhä sittekin. Ja on aina pysyvä yhtä pyhänä.
*Rosmer*. Hän katseli meidän suhdettamme oman rakkautensa kannalta. Arvosteli meidän suhdettamme oman rakkautensa mukaan. Se oli luonnollista. Beate ei voinut luulla toisin, kuin luuli. *Rebekka*. Mutta miksi sinä sitte syytät itseäsi Beaten hairahduksesta? *Rosmer*. Rakkaudesta minuun, se oli rakkautta tavallansa, meni hän myllykoskeen. Se tosiasia on varma, Rebekka.
Minä olen miettinyt sitä yön, pitkän. Ehkä Beate sittenkin näki oikein. *Rebekka*. Missä asiassa, tarkoitat? *Rosmer*. Näki oikein, luullessaan minun rakastavan sinua. *Rebekka*. *Siinäkö* oikein! Minua painaa vaan se kysymys emmeköhän me kaksi ole koko ajan pettäneet itseämme kutsuessamme suhdettamme ystävyydeksi. *Rebekka*. Tarkoitatko, että sitä yhtä hyvin voisi kutsua ?
Mutta hämmennys lakkaa, epäselvyys katoaa, niin pian kuin alamme tätä aatetta toteuttaa, niin pian kuin alamme rakkauden töitä tehdä. Silloin me Jumalamme, oikean Jumalamme, käsitämme korkeana, yliluonnollisena voimana. Sitä Jumalaamme palvellaksemme emme mitään pappia tarvitse, sillä kaikki olemme sen yhtä hyvät papit. Kukin välitämme me yhtä hyvin suhdettamme Jumalaan.