United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No, mutta te Hovilainen olette sanonut, ett'ette ketään nähnyt järvellä". Hovilainen ei vastannut siihen mitään. Tuomarin huulille lensi pilkallinen hymy. Hän kääntyi todistajaan: "Kuinka likellä olitte rantaa?" "Jokseenkin likellä olin", vastasi Sopo. "Jokseenkin!" matki tuomari; "mikä se jokseenkin on? Oliko arviolta viisi syltä, kuusi vai kymmenenkö syltä?"
"Jumala armahtakoon minua viheliäistä ihmisparkaa, kurja olen ja kurjemmaksi käyn, kun kaikkia hirmuja saa kokea tässä murheen laaksossa", päivitteli Horosen Sopo Sota-Matin vaimolle, joka tuli vastaan tien-risteyksessä, juuri kun Sopo oli menossa hänen pakeillensa.
Jos oikeus kysyisi häneltä hämärtikö hyvin jo loppumatkalla". "Hämärti, hämärti", vastasi kohta Sopo. "Niin, sitä minäkin. Vasta kymmeneltä rupeaa nähtävämmin pimenemään sillä ajalla kesää. Kyllä mahtoi olla noin puoli yhdentoista aika, kun me rantaan tulimme, ja neljänneksen yli kymmenen kun " "Kun te ja todistaja kumpikin olitte kallion liki-tienoilla" täytti tuomari.
"Korkea Oikeus ja Laamanni " alkoi akka, mutta tuomari keskeytti: "Tulkaa valalle! Kaksi sormea kirjan päälle". Tutisten lähestyi Sopo ja ojensi sormiansa pöydälle levitettyjen protokollien yli. "Minä Sohvia Horonen", sanoi tuomari edellä. "Niin Korkia Oikeus", vastasi Sopo niijaten. "Sanokaa jälestä: minä Sohvia Haronen", tiuskasi tuomari.
"Ja juuri silloin oli hätähuuto kajahtanut", sanoi tuomari. "Te Hovilainen olitte aina vähän päästä pysähtynyt kuuntelemaan, te kuulitte puhetta rannalta, mutta tuota huutoa ette kuulleet. Aivanko sekin on luonnollista?" "Korkea kallionseinä on välillä, eihän siinä niin kuule", mutisi Hovilainen. "Voi, voi, kummitustahan se oli, näette nyt, koska ei muut sitä kuulleet", huudahti Sopo.
"Jaa niin, jälestä hi, hi, hi", hikerti Sopo itkuun vetävästi; "minä Sohvia Horonen". "Lupaan ja vannon", jatkoi tuomari. "Lupaan ja vannon, hi, hi, hi". "Mitä nauramista tuo on!" ärähti tuomari; "tämä on pyhä toimitus, jos ette siinä käytä itseänne soveliaammin, niin minä ajan teidät ulos ja sakotan. Lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän Evankeliuminsa kautta "
Tuon taikauskoisen akan korvissa kaikuu kovalta mikä outo ääni tahansa". "Millainen oli taivas, kun kallion kohdalle tulitte?" kysäsi tuomari umpimähkään. "Pilvessä " alkoi Hovilainen. "Selkeä se oli jotakuinkin silloin vielä", sanoi samalla Sopo. "Pilvessä paikoin, minun piti sanoa", jatkoi Hovilainen; "jotakuinkin selkeä, mutta pilvessä paikoin; oikein, sitä minäkin".
"Mutta olikohan tuo kummittelemista ja pahan hengen peliä vaan, vai lieneeköhän mikä murha kuka tuossa tulee Herran tähden lautamies on toinen varmaankin tulevat meidän mökkiin Matin kimppuun ehken, kukas sen tietää. Minun täytyy juosta kotiin". "Piiloon minäkin menen", kuiskahti Sopo, "minä kun pelkään oikeuden miehiä ja käräjää niinkuin kuolemata.
"Herra varjelkoon meitä, mitä hirvittäviä puhutte!" virkahti Sota-Matin vaimo, lyöden käsiänsä yhteen. "Jaa, jaa, ei kaksi kolmannetta mene; kenen onnettoman vuoro taas lienee". "Ei se hyvin kova huuto ollut", jatkoi Sopo, "mutta muuten niin eriskummainen ja kamala, että sitä kuolinhetkeeni asti muistan.
"Jos rikoksen tekijät voisivat kaikkea vaariin ottaa ja karttaa, niin ani harvoin tulisivat rikokset ilmi", vastasi Varmanen. "Mutta Jumala sokaisee heidät". Sopo Horonen ja Ville saivat astua ulos, edellinen vielä vaikeroitsi pää kallellansa. Mäkeläinen jäi sisään ja sai todistaa käynnistään Ratasmäellä ja kestikievarissa.