United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka hän pitemmän aikaa oli opiskellut Berlinissä, oli hänen nimensä ja olemassa olonsa aivan tuntematon siihen asti tapaamilleni saksattarille, mutta rva L:lle oli Sonja Kovalevski sekä tiedenaisena että kirjailijana yhtä tuttu kuin meille täällä pohjolassa.
Kerronko sinulle, minkälaista unta näin viime yönä, tahdotko kuulla ... tiedäthän, että minä ja koko sukumme näemme tosia unia muistatko, minkälaista unta näin ennenkuin Sonja syntyi ja ennenkuin isäsi kuoli?" "Muistan ... en", vastasi Eugen lyhyesti ja kiihtyneenä.
Gertrud kiipesi hänen syliinsä ja nyki hänen viiksiään, "höyheniä", kuten hän sanoi; hän ihmetteli suuresti, miksi kaikilla sedillä oli "höyheniä" kasvoissaan, ja hän tutki hyvin mielellään lähemmin tätä ihmettä. Sonja, joka oli järjestyksessä toinen, asettui hänen olkapäätänsä vasten ja toisteli: "pikku isä pikku isä..." Mai seisoi äänettömänä hänen vieressään ja piteli hänen kättään omassaan.
Ne olivat hänestä liika ahdasmielisiä, ja kysymykset, joita niissä vielä pohdittiin, olivat jo hänelle voitettu kanta. Ei hänen lähin seurapiirinsäkään ollut etsittävä saksalaisten keskuudessa, vaan enimmäkseen hän seurusteli Berlinissä oleskelevien muukalaisten kanssa, kuten englantilaisten ja venakkojen. Näistä jälkimäisistä puhuessamme, tuli myöskin Sonja Kovalevskin nimi mainituksi.
Hänellä oli usein ihmeellisiä, ilmestyksen tapaisia unia, hän tunsi jo aivan ilmassa millaiset ne ihmiset olivat, jotka tulivat hänen luokseen, j. n. e. Tämä tunneherkkyys ja henkinen kaukokatse on varsin omituinen piirre slaavilaisessa luonteessa, sillä ken esim. on lukenut kuvauksen Sonja Kovalewskista, on varmaan pannut merkille, että hänellä oli juuri sama ominaisuus.
Toisten pienten tyttöjen ei koskaan juolahtanut mieleenkään tuntea kateutta Mai-siskoa kohtaan; heidän mielestään oli Main etuoikeutettu asema aivan luonnollinen asia, se oli yhtä luonnollista kuin että Mai oli pitkä ja hoikka, Sonja ja Gertrud pyöreitä ja pehmeitä kuin lankakerät, ja pikku Märta punainen ja pullea kuin kirsikka.
Mai oli jo nukkunut; hän makasi pää käännettynä sivulle päin, niin että hänen kasvonsa jotka olivat aivan kuin Eugenin kuvastuivat selvästi päänalusta vasten; Sonja ja Gertrud makasivat selällään ja tuhisivat, ja pikku Märta oli kuin sotkuinen kerä, josta näkyi vain vaaleat kiharat, punaiset posket ja valkoiset, palleroiset jäsenet.
Eteiseen tuli Sofia Ivanovna, silkkihameessa pitsimyssy päässään. Sepä hauskaa, että tulit! puhui Sofia Ivanovna suudellen häntä. Mashenka on hiukan pahoinvoipa, väsyi kirkossa. Me olemme olleet herran ehtoollisella. Toivotan onnea, täti Sonja, puhui Nehljudof suudellen Sofia Ivanovnan käsiä: anteeksi, ihanhan kastelen teidät. Menehän nyt huoneeseesi. Olet läpimärkä.