United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuntuu ajavan alas mäkeä aika vauhtia, koska niin remputtaa. Saapas nähdä, kääntyykö tienhaarassa isoa maantietä, vai lähteekö tännepäin kirkkotietä? Tännepäin se kääntyy... Ei ole tämän pitäjän herroilla kellään sen äänistä kelloa. Maantienvarren Jussi tuntee kaikki oman pitäjän aisakellot... Sehän mölisee koommin niinkuin jokin ruokakello... Lienee joku pitkän matkan täkäläinen.
Nyt sitä ei enää näy. Pappilan ruokakello soittaa väkeä syömään. Penni on tullut Koiraniemeen ja vikisee siitä veneeseen. Otan sen ja panen pois melan ja otan airon ja alan työnnellä läheltä rantaa pohjasta, niinkuin Salomo. Minullakin on koira kokassa ja minunkin veneeni kokka kohisee ja laine lakoilee kahden puolen.
Ne jätettiin vielä ruoka-ajaksi kuivumaan, koska ilma oli sen laatuinen, ettei sadetta luultu tulevan. Talkooväki hoi, ruokakello soi! huusi Samu, sillä hän muisti kuinka suloiselta maanviljelys-koulun ruokakellon soiminen tuntui kuumana työpäivänä. Helteisinä ja punaposkisina kokoontuivat kaikki ruokasijaan. Haravat lyötiin pystyyn seisomaan.
Kunpa saisi nyt nukkua tänne ylös niinkuin ei olisikaan koskaan ollut täältä poissa, rauhallisesti, tietäen, että siellä ulkona on piha ja talli ja ruokakello, että ne ovat ihan tuossa seinän takana ja että ne eivät ole vieraat, vaan tuntevat hänet, eivätkä kummastele, kun hän aamulla tuke ulos Mutta se kaikki on mennyttä. Ne eivät tunne häntä.
Sillätavoin, toisten kaataessa ja karsiessa korven honkia ja toisten kuokkiessa ja ojaa kaivaissa kului aika niin että siirtolan ruokakello kutsui meitä aamiaiselle. Aamiaisen syötyä alkoi sama ryske ja kestikin taas siihen saakka, kunnes kello kutsui päivällisaterialle. Päivällisen syötyämme heiluimme korvessa vielä pari tuntia ja tulimme kellon kutsumana kotiin.
Pörhössä korvin, kuten vanha viisastunut hevonen sahran edessä, kuuntelin, milloin ruokakello helähtäisi, kunnes se vihdoinkin ilmoitti ajan lähteä päivälliselle. Ruoalle ruvettuani katkesi leipä hyvin ja sujui helposti alas nälän väljentämään vatsaan. Tunnin ajan kestävä päivällislepo teki työhön ryhtymiseni vielä mahdolliseksi. Se muutettiin taas erilaiseksi.
Se on taas niinkuin ennenkin hänen kotonsa, tämä kaikki! Se antaa hänelle taas oikeuden. Se tuntee hänet entiseksi Heikikseen. Ja ulkona tuntee piha ja vanha talli ja ruokakello. Niinkuin hän ei olisikaan koskaan ollut erossa niistä. Ne ovat antaneet anteeksi ja unohtaneet pitkän väliajan. Ne riemuitsevat vain hänen paluustaan!
Mutta hovinherran rinta syttyi, palaa roihunaan, Polttopuikseen kultakutrin tytön tahtois kiihkossaan. Vaan jo ruokakello kutsuu, tyttö vaatehtii. Hoviin herra astuu, yhä rinta liekehtii. Vierii viikko, kaksi, niin ei Silja lammess' enään ui. Turhaan Antin Paavon ääni kaipausta kajahui. Hovinherralt' otti Silja pestin kaupunkiin, Maalle Paavokaan ei jäänyt, vaikka kiusattiin.
Ja silloin keksi hän keinon. Talossa oli iso ruokakello. Kuin kirkonkello riippui se siellä pikku katon alla, kahden pitkän patsaan päässä, päätyseinän yli kohoten. Sakari alkoi aitassa olijoiden kiusaksi uhallakin soittaa. Vimmatusti veti hän nuorasta. Kello helisi ja pauhasi.