United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiireeseen ei Suomen mies ole luotu, sen hän ties, vauhtia siis auttaa koitti, miehuutt' ei, vaan tapaa moitti. Piippu piti olla vaan, muuten hyv' ei ollutkaan; sauhu suussa voimin kaikin ruhtoi, vaikka selkään saikin. Kesken parhaan kahakan pisti uuden tupakan, lähin mies sai viivähdellä, tulta hälle viritellä.
Eräänä päivänä ruhtoi Pellervoinen metsässä kirveineen ja kaatoi hongan toisen jälkeen. Kun päivä oli puolessa, tuli aavalta aholta nuori neitonen metsään ja istautui puun kannolle likelle nuorukaista. Kauan silmäili hän Pellervoista, joka taukoamatta iski kirvestään hongan juureen.
Hän sieppasi kontin selästään ja alkoi sillä huiskia ympärilleen. Mutta turhaan hän usvaa pieksi, se ei siitä paennut, vaan sakeni sakenemistaan. Kun Pellervoinen vihanvimmassa ruhtoi konttinensa, kuului hänen korviinsa hiljainen naurun katkatus jostakin läheisyydestä. Hän katsoi ylös, teroitti silmänsä ja huomasi nyt neidon, joka parast'aikaa seuloi usvaa ilmaan.
Se oli ukko rautakoura, rauankarva katsannolta; päässä paatinen kypärä, jaloissa kiviset kengät, veitsi kultainen käessä, varsi vasken-kirjavainen. Saip' on siitä iskijänsä, tapasipa tappajansa, Suomen sonni sortajansa, maan kamala kaatajansa. Heti kun näki eränsä, ruhtoi niskahan rutosti: sorti sonnin polvillensa, kylen maahan kyykähytti. Saiko paljo saalihiksi?
Mikko pysähtyi ja alkoi: Kuule sa ukko utra, kiven kovan kolkuttaja: jop' on taisi tuho tulla, paha päivä päälle saaha, viljan vienyt kun on vilu, vienyt, syönyt syötävämme. Pakkanen puhurin poika, kylmäkynsi, viluvarvas, otti ohran, katkoi kauran, ruumeniksi rukiin ruhtoi, poispa otti potaatinkin. No, Mikko mielevä mies! huusi Ursin, joka oli tullut seurahuoneelta ja hoiperteli nyt Mikon edessä.
Piippu piti olla vaan, muuten hyv' ei ollutkaan; sauhu suussa, voimin kaikin ruhtoi, vaikka selkääns' saikin. Keskelläkin pauhinaa otti uutta tupakkaa, lähin mies sai viivähdellä, tulta hälle viritellä. Joukossaan kun sitten hän hiessä ja verissään, sivaltaen ruoskallansa, imeskellen piippuansa, miehensä sai janahan, pajunetit tanahan, ryntäs joukkoon taajimpahan, oli niinkuin kotonahan,
Olipa ennen pitkää uni varastanut minutkin toiseen elämään, jossa näin, että minulla oli kaunis kylvöpelto, niin kauniit, terhakat, hyöteät oraat, jonka oli isoisäni kylvänyt, vaan heti tuli ankara myrsky, joka ruhtoi ja reutosi ja mullan kanssa sotki kaikki oraat, ettei jäänyt kuin juuret jälelle. Siitä heräsin. Ukko oli jo mennyt pois vierestäni.
Onni ei ollut heillä kuitenkaan kowin pitkällinen; Chion=kaupungissa, johon nuorikko pian sen perästä miestään sesrasi, ruhtoi turkkilais=pommi ruhjaksi sen talon, missä hän asui, ja hautasi hänet raunioitten alle. Perikadosta, joka jo näkyi ammottawan kitaansa, pelasti nyt Kreikkalaiset tuo kuuluisa Nawarinon tappelu.