United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liekki roihuu taivahille, Savupilvi luhistuvan Huoneen varjostaa. Melske kuuluu etähälle: Ruiskuin loske, hiilten pauke, Miehet sammuttaa. Iloisa on nuorten katse Milloin savun tuprakasta Joku tuupertuu. Mieluisaa on nuorisolle Näyttää, miten iskuistansa Luonto alistuu. Mutta kadun kulmakkeessa Nojaa vanhus kalpeana Pattisauvahan Arkistonsa arvokkainen, Vaivat vuoden viidentoista Roihui ilmahan.
Koet uutta alttiutta siinä multa. Mit' arvaat, veikkonen? Vai ahdas piiri tää! Kas tuonne! loitoll' onhan toinen pää. Rivittäin roihuu varmaan tuhat tulta. Ne tanssii, lempii, juttuu, syö ja juo. No parempaakos kurja mailma suo? FAUST. Aiotko, esittääkses meitä, Nyt velhona vai perkeleenä näytteleitä?
Saattais arkkienkel-kansa itse kirkkotielle tulla, eik' ois ketään vastassansa oisi eropassit mulla» Kiipeää hän tapulihin, kohta vankuu kirkon vaski heräävähän kaupunkihin, missä roihuu ryssän kaski; moni erämiesi salon kuulee kummat äänet, älyy, mist' on suitsu suuren palon; kotiin hiihtää, taakseen pälyy.
Mutta vyöryy ajan virta, roihuu kapinainen kaski. Syöksyy ukon-jyminällä, raastaa esiin rauhaisetki: »Eljas, nouse, elämällä vain on yksi suuri hetki! Päälles papinkaulus pue jo nyt kosto koitti kerran astu saarnastuoliin, lue valankaava kirkkoherran!»